Minna Suuronen on Ryhmäteatterin tähti

Ryhmäteatterin The Poet of Finland ei ole elämäkertanäytelmä runoilija Pentti Saarikoskesta. Se on riipaisevan kipeä tarina intohimoisesta, järjettömästä rakkaudesta, alkoholismista ja siitä, miten juominen tuhoaa ihmissuhteet.  

Lippu saatu/Ryhmäteatteri (tämä ei vaikuta blogin sisältöön)

The Poet of Finland eli Saarikoski ja minä -näytelmän keskiössä loistaa melkein kaiken kestävä Pentti Saarikosken (1937-1983) kolmas vaimo, toimittaja, kirjailija Tuula-Liina Varis (s.1942). Hänen vuonna 1994 ilmestynyt omaelämäkerrallinen Kilpikonna ja olkimarsalkka -romaaninsa innoitti Aina Bergrothin kirjoittamaan näytelmän, jonka on nyt sovittanut ja ohjannut Ryhmäteatterin uusi johtaja Riikka Oksanen. 

Santtu Karvonen ja Minna Suuronen.

Näytelmä kuten kirjakin kertoo Tuula-Liinan ja runoilija Pentti Saarikosken avioliitosta, joka kesti vuodesta 1967 vuoteen 1975. Nuoren toimittajan Tuula-Liinan rakastuminen jo jalustalle nostettuun runoilijaan johtaa avioliittoon, jossa Tuula-Liina sietää melkein kaiken. Kunnes ei enää siedä. 

Pääroolissa loistaa näyttelijä Minna Suuronen, jonka levollinen ilmaisu antaa hyvän vastavoiman Markku Haussilan, Santtu Karvosen ja Robin Svartströmin rooleille Saarikoskena, ja kaksi viimeksi mainittua muun muassa myös Hannu Salamana, Jorma Ojaharjuna ja Lasse Sammalistona. 

1960-luvun alkoholinhuuruista elämää tulkitsee tuskaisimmin ja aidoimmin Santtu Karvonen. Hän ei tyypittele, eikä liioittele juomisen hurmaa ja rypemistä Helsingin eri kapakoissa, ei krapuloitaan, ei edes kammottavaa delirium-kohtaustaan.

Näen näytelmän naisten luomana kokonaistaideteoksena ja vahvana puheenvuorona ihmissuhteiden monimutkaisuudesta. He ovat löytäneet Tuula-Liina Variksen romaanista kirkkaimman ytimen - sen, ettei taiteilijan puolison, muusan tarvitse sietää kaikkea. Aina Bergroth, Riikka Oksanen, Minna Suuronen ja myös näytelmässä mukana oleva sopraano Johanna Isokoski osoittavat tulkinnassaan sen, mitä itsekeskeinen, alkoholisoitunut ihminen vaatii läheisiltään. Miten piittaamaton hän on, miten  mitkään lupaukset eivät pidä paikkaansa, ja miten hänen työnsä on tärkeämpää kuin mikään muu. 

Minna Suuronen Janne Vasaman hienossa lavastuksessa.

1960- ja 70-lukujen taitteen kostea, legendaarisia mittasuhteita saanut taitelijaelämä ja Saarikosken alkoholismi tunnetaan, ja aikalaiskuvauksena näytelmä onnistuukin hyvin. Vaikka kyseessä ei ole mikään dokumentti, niin kenties nykypolvelle olisi voitu kertoa myös enemmän myös hänen kiistattomasta lahjakkuudestaan. Saarikoski oli poikkeuksellinen kielellinen nero, joka omien runojensa lisäksi suomensi loistavasti muun muassa Homerosta, Aristotelesta, James Joycea ja J.P. Salingeria. 

Näytelmä tuntui naurattavan aluksi osaa yleisöä. Väliajan jälkeen tarina sävy tummenee niin, että nauru loppui. Jäljelle jäivät kyyneleet siitä, miten kaunista elämä voisi olla, jos kauneudelle antaisi mahdollisuuden.

Viimeisenä jäivät mieleeni näyttämön valojen himmetessä Minna Suurosen katse ja Johanna Isokosken suurenmoinen laulu. 

Ryhmäteatteri, The Poet of Finland, Saarikoski ja minä. Esityskuvat Mitro Härkönen.