Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jukka-Pekka Palo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jukka-Pekka Palo. Näytä kaikki tekstit

torstai 6. huhtikuuta 2017

Jukka ja Jukkis, karismaa lavan täydeltä

Kuin kiireetön pysähdys, lepohetki kaiken päälle vyöryvän keskellä on Suomen Kansallisteatterin Kuolema Venetsiassa -näytelmä. Esityksessä ei pyritä ylimääräisiin, liiankin usein nähtyihin tehokeinoihin, eikä näytelmän sanomaa tarvitse alleviivata katsojalle.

Thomas Mannin (1875-1955) klassikkoromaanin sisältö riittää, ja siihen riittävät myös näytelmän näyttelijät, Jukka Puotila ja Jukka-Pekka, Jukkis Palo. Ikätoverit (Jukka, s. 1955, Jukkis, s. 1954) on nähty kymmenissä Kansallisen esityksissä, nyt kahden, kolmantena näyttämöllä mukana upeasti soittava nuori sellisti Artturi Aalto.

Teatterielämyksen täydentää puvustuksenkin tehneen Tarja Simonen suunnittelema unenomainen, mereen ja aikaan hitaasti vajoavan Venetsian lavastus. Katosta hiljalleen näyttämölle valuva hiekka on kuin vuosien kiito elämän tiimalasissa, hetkessä ohitse.

Jukka Puotilan ja Jukka-Pekka Palon intensiiviset, tarkat roolityöt hiljentävät katsojan (kuva Tuomo Manninen). Jukka Puotilan ja Jukka-Pekka Palon intensiiviset, tarkat roolityöt hiljentävät katsojan (kuva Tuomo Manninen).

Tarinassa kirjailija Gustav von Aschenbach (Jukka Puotila) pakenee vanhenemistaan ja luovuutensa katoamista Venetsiaan, kuolevaan kaupunkiin. Hänen tarinansa kertoja paljastaa kirjailijan epätoivon ja haaveet (Jukkis Palo). Kirjailija rakastuu silmittömästi hotellissa asuvaan nuoreen poikaan, melkein lapseen, vaikka verhoaa homoseksuaaliset tuntemuksensa runollisiin kielikuviin ja estetiikkaan. Thomas Mann kirjoitti aikoinaan romaaniin myös itsensä ja omat seksuaaliset kamppailunsa.

Michael Baranin dramatisoima ja ohjaama esitys luottaa tekstin voimaan, ja sisältöä siinä on. Hetkittäin monologien pituus tuntuu liiankin pitkältä, mutta eihän aina tarvitse kiiruhtaa. Vajaat puolitoista tuntia kestävä intensiivinen esitys ei katkea väliaikaan ja hyvä niin.

Kahden J:n, Jukan ja Jukkiksen työskentelyä on ilo katsella. Vahva keskinäinen luottamus, pitkä kokemus näyttelijöinä ja kyky muuntautua roolista toiseen eivät jää epäselväksi kenellekään.

Näytelmän käsiohjelmassa on heidän roolitöittensä lista Kansallisteatterissa, ja lista on hengästyttävä. Jukka Puotilalle Kuolema Venetsiassa on hänen taiteilijajuhlaesityksensä. Valinta on hieno.

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Katariina Kaituen onnen päivät

Suomen Kansallisteatteri avasi näytäntövuotensa 2017 juhlagaalalla, jonka erinomaisen, erilaisen juhlapuheen meistä suomalaisista ja Suomesta oli kirjoittanut toimittaja Saska Saarikoski. Sen esitti Jukka-Pekka Palo, joka muun muassa perkasi näyttämöllä ison kirjolohen.

-Sodan aiheuttamasta posttraumaattisesta stressistä kärsi kokonainen miespolvi, emme me ole huviksemme vaienneet tunteistamme. Nykyäänhän miehet höpöttelevät keskenään lakkaamatta, Jukkis Palo perkasi myös suomalaisen miehen mielenmaisemaa.

Verneri Pohjolan yhtye soitti ihanaa jazzia, jonka perään ensi perjantaina Suomessakin ensi-iltaan tulevan menestysmusikaalielokuvan La La Landin muusikkoa näyttelevä Ryan Gosling haikailee.

Juhlailtaa viettivät lähes kaikki Kansallisen näyttelijät, ohjaajat, pukusuunnittelijat, lavastajat - kaikki, joita teatteriesityksen tekemiseen tarvitaan. Mutta gaalasta lisää ensi viikon Avussa, sillä yksi loisti illassa ylitse muiden, kauniina ja onnellisena.

Hän on tammikuun 21. päivä viisikymmentä vuotta täyttävä Katariina Kaitue, joka kertoi minulle salaisuuden: - Menimme naimisiin uudenvuoden aattona. Jos ei kymmenen yhdessäolovuoden uskalla tehdä tällaista ratkaisua, niin sitten ei koskaan.

Tuore aviopari Katariina Kaitue ja Matti Vänskä (kuva Petri Mulari). Tuore aviopari Katariina Kaitue ja Matti Vänskä (kuva Petri Mulari).

Tuore aviomies Matti Vänskä kertoi lähettäneensä aikoinaan Katariinalle kirjeen luettuaan hänestä tehdyn haastattelun, jonka olin tehnyt Me Naisiin: - Sinä olit meidän amorimme!

Kirje teki Katariinaan vaikutuksen, pariskunta tapasi ja loppu on onnellista historiaa. Ja nyt viiden lapsen uusperheessä eletään erilaisia aikoja, sillä nuoriso on vähitellen muuttamassa omilleen.

  • Katariinan juhlavuoteen mahtuu myös 25-vuotistaiteilijajuhla, jota hän viettää Janne Reinikaisen ohjaamassa Macbethissa.  -Janne luo harjoituksissa hyvän ilmapiirin, ja mistä muusta Macbeth kertookaan kuin meistä ihmisistä ja vallan syövyttävästä vaikutuksesta.