Kuvan poika on filosofian tohtori, kirjailija Panu Rajala (s. 27.8.1945) lapsuuskuvassaan (Päin elämää, Siltala 2023) muistelmien takakannessa, ja 700-sivuinen elämäntarina salpaa melkein hengen.
Kirjan päähenkilö, tämä Panu, on moneen ehtinyt. Pintajulkisuus on leimannut hänet naistenmieheksi, monen naisen mieheksi, ja onhan hän sitäkin. Oma on syynsä, että hän kirjoitti edesmenneestä puolisostaan, kolmen lapsensa äidistä Elina Ylivakerista kirjan Enkeli tulessa kirjan 1997 ja sitten vielä provosoitui kirjoittamaan toisesta vaimostaan, sinivalkoisen puhtoisesta Katri Helenasta kirjan Lavatähti ja kirjamies vuonna 2013.
Mutta ei nyt juututa näihin (Enkeli tulessa on nyt, melkein 30 vuotta ilmestymisensä jälkeen harvinaisen koskettava kirja, eivätkä sen eroottiset kuvaukset hätkäytä - niin on aika muuttunut). Ja Katri Helenasta hän kirjoittaa muistelmissaan harvinaisen kauniisti, vaan vaistosinko tekstistä jonkinlaista lempeää ironiaa? Mihinkään sapelinkalisteluun hän ei kuitenkaan ryhdy ex-vaimonsa elämäkertaa, Elina Hirvosen kirjoittamaa hienoa tarinaa vastaan (Katri Helena, Laulaja, Johnny Kniga 2023).
Se, että kirjallisuuden opiskelija Rajala ajautuu sattumien kautta (kirjailija, lehtimies Jouko Tyyrin syytä!), Rauni Mollbergin ja sitten vielä Mikko Niskasen elokuvien käsikirjoittajaksi alle 30-vuotiaana, on riemullista luettavaa ja suorastaan gargantuamaista menoa nimenmaan Mollen ja Niskasen takia. Sellaista remeltämistä ja suurten taiteilijasielujen taiteellisen luomistuskan hurjuutta ei ole pitkään aikaan kuvattu kuten Rajala kirjassaan kuvaa.
Tulisielujen jälkeen on vuorossa herrasmiesmäisempi Matti Kassila, sitten Rajalan päällikkyys jo sittemmin lopetetussa MTV:n teatteritoimituksessa, Pyynikin kesäteatterin legendaaristen Väinö Linna -dramatisointien parissa ja opettelu yhteistyöhön muun muassa Kalle Holmbergin kanssa, opettajana Tampereen yliopistossa teatterin ja draaman professorina. Kulttuurihistoriaa, kulttuurielämää totisesti on kokenut tämä mies, ja kulttuurihistoriaa ovat myös muistelmansa.
Sillanpää-tutkijana Rajala on omaa luokkaansa, entä elämäkertakirjailijana? Sen kruununa on ehdottomasti Mika Waltarin elämäkerta Unio Mystica (WSOY 2008), mutta tuotantoon mahtuvat myös Aila Meriluodon, Yrjö Jylhän, Ilmari Kiannon, I.K. Inhan ja monen muun elämäkerrat - sellainen tuotteliaisuuden vauhti ja vimma Rajalalla on ollut 60 vuotta täytettyään, että harvalla. Sekös myös julkisuuskuvassa monia ärsyttää. F.E. Sillanpää-tutkijana ja tulkitsijana hän on omaa luokkaansa. Taata seurasi häntä lapsuudesta lähtien, olihan nobelkirjailija Rajalan mummon Suoma Marian serkku.
Vaimoistaan, rakastumisistaan nuoruudenrakkauttaan, näyttelijä Tiia Loustetta myöten hän kirjoittaa hurmioituneesti. Täysikuu, auringonpaahtamat uimarannat, raukeat yöt ja aamut tuoksuvat kirjan sivuilta lukijan aisteihin asti. Näissä kuvauksissa on ihmisiä suviyössä, kevätaamuissa, vappujuhlissa, elokuun kypsän haikeissa hetkissä.
Mies, joka pääsi syvälle naisen sielunelämään vasta päälle kaksikymppisenä, on kyllä ehtinyt kokea ja nauttia rakkaudesta. Rakkauden joutsenlaulu on hänen kolmannen puolisonsa Marja Norhan traaginen kuolema massiiviseen aivoverenvuotoon vuonna 2021.
Olin viime kesänä tekemässä Panu Rajalan haastattelua Hämeenkyrössä, mutta haastattelua ei erinäisten kohujen takia koskaan julkaistu. Haastattelumuistiinpanojani siteeraten voin paljastaa, että hän sanoo: "Marjan kuoleman jälkeen en tavoittele enää mitään, muistot kantavat minua eteenpäin, enkä kuvittele, että hän olisi tässä läsnä. Hän on muistoissani, niissä kauneimmissa."
