Ilu Heiskanen läpivalaisee suomalaisen miehen

Ilkka Heiskanen, Ilu. Hän on näyttelijä, joka kirjoittaa itselleen monologin, ohjaa itse itseään ja esittää monologia täysille saleille ympäri Suomea.

Loppuunmyydyssä Krapin Pajan esityksessä Tuusulassa nähtiin, ettei Ilun Pari sanaa parisuhteesta -monologi ole vain pari sanaa. Se on miehen elämän läpivalaiseva kertomus.

Ilu Heiskanen Krapin Pajalla. (kuva Samuli Isola)

Pari sanaa parisuhteesta on viiltävän oivaltava, humoristinen ja tosi kuva suomalaisesta miehestä. Ilun roolihenkilö Tapi, 61 v., ei ole todellakaan miesoletettu, vaan täysin tunnistettava suomalainen mies, joka vetäytyy mieluiten omaan miesluolaansa, autotalliin, mutta suostuu kuitenkin vaimonsa Irmelin kanssa vaikka lattaritanssikurssille. Ja muihinkin vaimon kotkotuksiin, joita hän ihmettelee ja loppujen lopuksi myös ihailee.

Arki kuluu, ja se tavallinen, hyvä ja turvallinen arki on ollut sitä parasta elämää, sen Tapi joutuu toteamaan. Mutta miten, se paljastuu vasta monologin lopussa. Oliko parempaa elämää kuin ne vuosikymmenet yhdessä? 

Se, miten Ilu Heiskanen pitää otteessaan yleisönsä, ja miten hän suoltaa tekstiä ja on verbaliikassaan aivan omaa luokkaansa, on katsojalle todellista näyttelijäntyön juhlaa. Tuli jälleen todistetuksi, ettei koskettavaan esitykseen tarvita mitään ylimääräistä rekvisiittaa, ei valtavia lavasteita tai videoita todistamaan, että nyt tehdään suurta teatteria.

Tarvitaan vain tarina ja tarinan kertoja. Hän on Ilu Heiskanen, joka mielellään siteeraa edesmenneen isänsä Olli Heiskasen mottoa "täys ralli päälle"!  

Seela Sella vahvana näyttämöllä

Ihmeellinen, lahjakas, vahvasti läsnäoleva ja vailla mitään diivan elkeitä. Sellainen on Seela Sella. Sillä hetkellä, kun Eichmann-näytelmän ensi-ilta alkoi ja valot sammuivat katsomossa, valo kohdistui juuri häneen, ja katsoja tiesi todistavansa teatterin ainutkertaista hetkeä. Teatteria juuri nyt ja samalla hetkellä teatterin historiaa, joka kantaa pitkälle tulevaisuuteen. 

Seela Sella ja Timo Torikka (kuva Mikki Kunttu)

Valo kohdistui juuri tähän 87-vuotiaaseen näyttelijään, joka tekee jälleen suurenmoisen roolin Suomen Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä. Vastanäyttelijänä hänellä on Timo Torikka, vahvasti läsnä hänkin. 

Italialaisen Stefano Massinin (s. 1975) kirjoittama näytelmä Eichmann - mistä yö alkaa, kertoo filosofi Hannah Arendtin ja natsijohtaja Adolf Eichmannin kuvitteellisesta keskustelusta, vallasta ja vastuusta vallankäytössä. Seela Sellan Arendt kysyy, ja Timo Torikan Eichmann yrittää perustella ja todistella itsensä syyttömäksi.

"Tein vain sen, mitä käskettiin."

Hän oli syyllinen ja yksi päätekijöistä Hitlerin "lopullisessa ratkaisussa", juutalaisten joukkomurhan suunnittelussa ja toteutuksessa. Eichmann oli holokaustin organisoija, eikä pääse näytelmässäkään mitenkään irti vastuustaan. Vaikka yrittää. 

Keskustelu näyttämöllä ei ole vain historiaa, ei jotain, joka on tapahtunut vuosikymmeniä sitten. Pahuus toteutuu nyt Gazassa. Se, mitä juutalaiset kokivat toisen maailmansodan aikana, ei mitenkään oikeuta siihen mitä Israel nyt tekee - sama kauheus toistuu niin terroristijärjestö Hamasin iskuissa kuin Israelin valtion toteuttamassa palestiinalaisten kansanmurhassa. Näytelmän alaotsikko "mistä yö alkaa" on olennainen kysymys. Sysimusta yö on ihmismielen pahuudessa, joka käy alituista kamppailua toisen ominaisuuden, valon ja hyvyyden kanssa. 

Ohjaaja Kari Paukkunen tuntee "Seelansa", ovathan he tehneet vuosien varrella monta yhteistyötä. Paukkunen kirjoittaa ohjelmalehtisessä: "Seela! Ain laulain työtäs tee -asenteellasi syntyy sielun ja sydämen teatteria."

Seelan sydän ja sielu ovat vahvasti näyttämöllä läsnä. Hänen katseensa kohdistuu suoraan yleisöön, hänen katseensa kantaa vuosikymmenien taakse ja juuri tähän päivään. 

Kun ensi-iltayleisö nousi loppukiitoksissa kiittämään seisaaltaan, se kiitti ennen kaikkea Seela Sellaa. Uskon, että moni meistä kiitti myös näytelmän sanomasta. Pahuudesta on puhuttava, eikä saa unohtaa. Vain siten valo voittaa pimeyden.