sunnuntai 9. kesäkuuta 2024

Teatterileikin riemua Suomenlinnassa

On teatteriseurue, vanhan linnoituksen sisään kätkeytyvä näyttämö, katsomo ja klassikkoteos, josta seurue alkaa harjoitella esitystä. Alkuasetelma kuin 1500-luvun commedia dell´arte -improvisaatioteatterissa.

Nyt ollaan kuitenkin Ryhmäteatterissa Suomenlinnassa, Hyvän omantunnon linnakkeen muurien sisällä. Juha Kukkosen dramatisoima ja ohjaama Don Quijote perustuu Miguel de Cervantesin klassikkoromaaniin. Tragikoomilliseksi luonnehdittu näytelmä paljastuu kuitenkin ensimetreiltä transformaatioksi eli muutokseksi. Tapahtuu jotain aivan muuta kuin oletetaan tapahtuvan.


Santtu Karvonen, Robin Svartström, Pihla Penttinen ja Miila Virtanen (kuva Ryhmäteatteri)

Jos romaanin päähenkilöllä Alfonso Quijanolla menee todellisuus sekaisin hänen luettuaan liikaa ritariromaneita, sama tapahtuu mystisellä tavalla myös näyttelijöille Robin Svartströmille, Santtu Karvoselle, Petja Lähteelle, Pihla Penttiselle, Miila Virtaselle ja Jesse Gyllenbögelille

He huomaavat olevansa keskellä hurjaa seikkailua, jossa tuulimyllyjä vastaan taisteleva ritari joutuu ahdingosta toiseen. Vaikka he luulevat transformaatiossa esittävänsä Cervantesin romaanin tarinaa, juoneen sekaantuu myös ulkopuolinen hahmo. Hänkin kaukaa menneisyyden tragedioista... tai miksei vaikka Tähtien sodasta.


Santtu Karvonen, Miila Virtanen, Robin Svartström, Jesse Gyllenbögel, Pihla Penttinen ja Petja Lähde (kuva Ryhmäteatteri.)

Juha Kukkosen ratkaisu sovittaa vanhasta tarinasta unohtumaton, parodinen teatterileikki on nerokasta  ilotulitusta, jossa traaginen on koomillista ja lopulta riemullista kesäteatteria, jossa kaikki päättyy hyvin.

Robin Svartström on houreisiinsa uskovana surullisen hahmon ritarina liikuttava. Hän seuraa näkyjään intensiivisesti ja intohimolla. Hänen uskollista aseenkantajaansa Sancho Panzaa esittää Santtu Karvonen, jonka roolitulkinta on fyysistä ilmaisua myöten häikäisevä. Kun on nähnyt Karvosen monissa Ryhmäteatterin näytelmissä, niin uskaltaisiko nyt sanoa, että hän tekee elämänsä roolin. Uskaltaa varmasti!

Esitys vaatii koko ensembleltä täyttä heittäytymistä. Hiki purskuu, puvut ja hahmot vaihtuvat kuin taikaiskusta. Heikkoa lenkkiä tässä näytelmässä ei nähdä. 

Kun Don Quijote ja Sancho Panza karauttavat taisteluihin Rosinante-hevosella ja aasilla, katsoja uskoo näkevänsä hevosen ja aasin, vaikka ne ovatkin vain polkupyörät. Silloin teatterileikki on totisesti temmannut mukaansa vai tapahtuuko katsomossakin transformaatio? Ollaan mukana jossakin, joka tempaa hetkeksi pois todellisuudesta, ja se on totisesti terveellistä näinä aikoina. 


Sancho Panza ja Don Quijote karauttavat taisteluun. Tynnyri päässään Pihla Penttinen, välillä myös ritarin kuvittelema suloinen neito, viisas neitsyt Dulcinea Tobosolainen. (kuva Ryhmäteatteri)




maanantai 3. kesäkuuta 2024

Kuningasrapua pyytämässä



Peto on noussut syvyyksistä. 

Jäämeren mainingit ovat tänään loivia, vuoristoiset rannat tuovat mieleen Kreikan saariston kalliorinteet. Istumme tukevassa kumiveneessä ja liikkeelle lähdetään Pykeijan kylän satamasta, ja edessä on kuningasrapusafari. Nyt kohti sinistä ulappaa kokemaan rapumertoja. Eikä mitä tahansa mertoja, vaan kuudenkymmenen metrin syvyydessä kelluvaa kuningasrapumertaa. 

Norjan Varanginvuonon rannalla sijaitseva Pykeija jää taakse, katse horisonttiin! 

Kuningasrapusafarin kippari, kokenut merenkävijä Trond.


Veneen kapteeni Trond ohjaa paattia tottunein ottein, ja hänen poikansa Tor Oscar on neuvonut meitä matkanaisia ja -miehiä pukemaan päälle kelluntapuvut ja pelastusliivit. Tor Oscar kertoo, miten pari päivää sitten Jäämeri ärjyi, ja aasialaisten turistien ryhmä sai veneessä päälleen kovat pärskeet. 

Meille sattuu toukokuun viimeisen päivän helle. Once in lifetime -kokemus Jäämerellä!


Kristiina, Pia ja Juho nauttivat. Jäämeri on melkein bläkä!


Kun rapumerta nousee syvyyksistä, siellä on kymmenkunta jättimäistä kuningasrapua. Ravut ovat vieraslaji, eivätkä ne kuuluisi näihin vesiin. Laji elää alkuperäisenä muun muassa Tyynenmeren pohjoisosissa. Norjassa sitä tavattiin ensimmäisen kerran vuonna 1977, ja syy vieraslajin leviämiseen oli se, että Neuvostoliitto siirsi 1960-luvulla taloudellisesti arvokasta rapua Euroopan puolelle kalastuskohteeksi. 


Tor Oscar nostaa rapumerran.


-Kuningasravun pyytäminen on ekologisesti tärkeää, sillä vieraslajina se tuhoaa alkuperäistä lajistoa. Kuten merisiilejä. Rapu voi kasvaa yli kymmenkiloiseksi, ja se alkaa olla jo melkoinen peto, Tor Oscar kertoo ja mainitsee saaneensa kerran viisitoistakiloisen jätin. 

Paatin lattialla jalkojaan sätkyttelevät kuningasravut näyttävät juuri niin vaarallisilta pedoilta kuin ovatkin. Saamme ohjeiden mukaan tarttua ravusta kiinni niin, että sen kahdesta jalasta on otettava tiukka ote. Muuten rapu pääsee käyttämään teräviä saksiaan! 

Haavereita ei satu, suunta takaisin Pykeijan satamaan.

Pykeija on pieni postikorttimaisen kaunis kalastajakylä, jonka satamasta löydän kylään aikoinaan muuttaneiden suomalaisten muistokiven: "Kiitos esi-isillemme, takk til våre forfedre."

Mikä on ollessa, sillä seuraavana on vuorossa itsepyydettyjen rapujen syömisurakka. Niiden sakset höyrytetään kymmenen minuuttia ravintolan uunissa - ei siis keitetä - ja suolaisuus on Jäämeren meriveden maku. Herkullista!


Suoraan merestä ravintolan pöytään! Voisiko olla tuoreempaa?


Matka takaisin Suomen puolelle, Utsjoelle kestää pari tuntia. Maisema muuttuu kuin iskusta rajan ylityksen jälkeen, Norjan vuorten välissä kaarteleva tie vaihtuu tasaisempaan näkymään. Rajan ylitys on juuri niin helppoa kuin se ystävällismielisten valtioiden välillä on. 


Safarijoukkue Juho, Jyri, Sanna, Kristiina, Aki, Liisa, Pia ja Ilkka.


Vaan mikä on ollessa, kun illalla kuullaan paikallisen Petteri Vallen tarinointia. Viidennen polven porotilallinen on nykyään lomakyläyrittäjä. Hän on myös entinen rauhanturvaaja Libanonista, joka palveli 1980-luvun lopussa, kun Gustav Hägglund on UNIFIL:in joukkojen komentaja.

Petteri on myös mestarikokki vailla vertaa. Illalla hän tarjoilee muun muassa mureaa hirven sisäpaistia. Hirvi tietenkin itse kaadettu. Kahdella Petterin kokkaamalla aamiaisella nähdään, miten homma sujuu kuin tanssi. Parasta pöydässä on hänen graavaamansa taimen. Maistuu muuten ihan muulta kuin kassilohi, jota Norjasta kuskataan ympäri maailmaa.


Petteri Valle, mies monitaitoinen!


Petteriltä ei tarvitse kahta kertaa kysyä mitä mieltä hän on Tenojoen lohikalojen pyynnin tämänhetkisestä kiellosta. - Onneksi järki voittaa ensi vuonna, kun kyttyrälohia saadaan ensi vuonna vihdoinkin ruveta kalastamaan. 

Kyttyrälohi - sekin - kuten kuningasrapu, on vieraslaji! Tenojoki soljuu ikkunoiden takana, ja jossain joten pyörteessä välkähtää lohen hopeinen selkä. 

Yöttömän yön valossa kuunnellaan vielä elämämme biisejä. Toiveet toteutti valokuvaaja Aki, ja niitähän riitti.

Yksi minun toiveistani tietenkin Hectorin Yhtenä iltana:

"Yhtenä iltana ihmiset jäis tanssimaan, yhtenä iltana kauniita liikkeitä vaan, yhtenä iltana mentäisi ei nukkumaan.."


#visit_bugoynes, #holidayvillagevalle, #exploreutsjoki, kiitos vipmatkan järjestäjät Juho Ikonen, Pia Jokela, Petteri Valle. 

Matkan hienot valokuvat @prince_of _lapland/Aki Mikkola Photography