Suomalaiset toivotettiin tervetulleeksi Kreetalle

Myönnän suoraan - en olisi rohjennut ensimmäisten joukossa varata lomamatkaa Kreetalle. Täällä kuitenkin ollaan, mutta työn merkeissä. Ennen matkaa kuulin varoituksia oikealta ja vasemmalta, ja määränpäähän saavuttua Facebookini täyttyi huolestuneista kommenteista.

Me suomalaiset olemme ottaneet koronan vaarat tosissamme koko pitkän kevään, ja moni samassa hotellissa asuva suomalainen onkin varonut laittamasta lomakuvia someen. Ikään kuin oltaisiin tekemässä jotain laitonta. Meidän lisäksemme täällä on toistaiseksi vasta belgialaisia ja puolalaisia, ja vaikka asiakkaita odotetaan lisää, ei ensi viikon ruotsalaisten ja brittien tulo innosta... Mielessäni on pyörinyt näinä päivinä kansallisen herättäjän Adolf Ivar Arvidssonin sanat: "Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia." Lause ei tunnu edes vitsiltä, kun paikallisen Hara-nimisen pienen tavernan emäntä nosti kätensä riemusta ilmaan kuullessaan, että olemme Suomesta.

Hotellinjohtaja Stavros Orfanoudakis pitää tarkasti huolta siitä, että henkilökunta noudattaa määräyksiä.

Blue Star Euphoria -hotellin uima-allas on Kreikan pisin, peräti 200 metriä!

 Kreeta on toistaiseksi selvinnyt hyvin pandemiasta, mutta onnistuuko se jatkossa?

TUIn ensimmäinen lomalento 16. heinäkuuta sujui silti mallikkaasti. Kone täytettiin ryhmä kerrallaan, joten tungosta käytävälle ei syntynyt. Se saisi olla jatkossakin kuuluisa uusi normaali. Kaikki matkustajat käyttivät pakollisia hengityssuojaimia, samoin lentoemännät, joilla oli ruokaa ja juomaa tarjoillessa käsissään myös kertakäyttöhanskat. Vessajonoiltakin vältyttiin.

Hanian lentokentällä ei syntynyt kaaosta, koska suomalaisten kone oli ainoa sillä hetkellä saapunut lento. Puolen tunnin automatka Kolymvárin pienen kalastajakylän lähellä olevaan hotelliin kesti puoli tuntia. Perillä viiden tähden hotelli Blue Star Euphoria Resortissa turvatoimet koronaa vastaan ovat erittäin tarkat. Hotelliin saapuessa kaikilta mitatataan otsasta kuume, ja hotellinjohtaja Stavros Orfanoudakis kertoo, miten hotellin henkilökuntaa koulutettiin koronaa vastaan. Koulutettavia riitti, koska hotelli työllistää peräti 300 ihmistä.

Rannat ovat vielä tyhjät, mutta miten käy loppukesästä?

Koska hotelli aukesi vasta viime viikolla, oli aikaa rakentaa ravintolaan pleksit, joiden takana visiirein varustetut tarjoilijat annostelevat ruuan lautaselle.

- Teemme kaikkemme, jotta matkailu jatkuu. Se käsittää 80 prosenttia Kreikan taloudesta. Edessä on taloudellinen katastrofi Kreikan muutenkin vaikeiden vuosien jälkeen, Stavros Orfanoudakis sanoo.

Yleinen mieliala on kerrankin Kreikan hallituksen puolella, ja kerrankin myös kansalaiset kiittävät määräyksiä, joita hallitus on antanut. Jos koronaan sairastunut matkailija ei usko karanteenimääräyksiä, poliisi voi puuttua asiaan. Joka kaupungissa on myös ainakin yksi karanteenihotelli, Haniassa yksi.

Parin kilometrin taival Kolymvárin kylään paljastaa  kuitenkin, miten epätoivoisessa tilanteessa moni pienempi yrittäjä - kauppiaat ja ravintoloitsijat - ovat. Usean paikan ovella on lappu luukulla.

Kalastajasataman rannassa oleva ravintola Nikiforos on perustettu vuonna 1970, eikä vastaavaa turistikatoa ole tietenkään nähty. Auringonlaskun aikaan olemme ainoat asiakkaat ja saamme syödä päivällä merestä nostettua mustekalaa. Se maistuu yhtä murealle kuin Kreetalla aina, mutta alakulo valtaa silti mielen.

Miten kauan pandemian taltuttaminen vielä kestää? Voiko turismi jatkua koskaan entisellään? Jos jos ei jatku, mitä käy sille osalle maailman väestöä, joka elää siitä?

Kysymyksiä, joihin en osaa vastata. Aurinko paistaa, Välimeri huokaa jalkojeni juuressa, ja ranta on vielä tyhjä. Ihan parasta matkailua, mutta kuitenkin illuusio etteivätkö rannat vielä täyttyisi.

Kerron lisää Kreetan Hanian matkoista elokuun Me Naiset -lehdessä!

Ensimmäisellä matkalla koronan jälkeen!

On matkoja ja sitten aivan erityisiä matkoja. Viimeksi mainitun koin tällä viikolla pitkän koronakevään jälkeen, kun Viking Line avasi ensimmäistä kertaa reitin Helsingistä Maarianhaminaan. Ensimmäistä kertaa muuten ikinä!

-Tämä on sananmukaisesti neitsytmatka ja nyt päästään suoraan Helsingistä Maarianhaminaan, Ahvenanmaalle - ja kotipuutarhaan, jossa Viking Linen juuret ovat syvällä, luonnehti Viking Linen markkinointijohtaja Kaj Takolander, kun Gabriella nosti ankkurit Helsingin Katajanokan laiturista.

Kulunut kevät on ollut matkailualalle kuten monelle muullekin alalle taloudellisesti ja myös henkisesti raskas.
-Tilanne ei ole vielä missään tapauksessa ratkaistu, sillä bisnes pysähtyi kuin seinään, ja Tukholman risteilyt ovat yhä jäissä. Emme kuitenkaan joutuneet irtisanomaan ketään, mutta koko henkilöstömme on ollut lomautettuna. Laivastoamme ei ole kuitenkaan suunniteltu seisomaan satamissa ja nyt sentään päästään liikkeelle, Kaj Takolander sanoi.

Horisontissa näkyy valoa. Neitsytristeilylle Helsingistä Maarianhaminaan oli uskaltautunut viitisen sataa matkustajaa. Laivaan mahtuu 2 400 matkustajaa, ja koronarajoitusten vuoksi matkaan otetaan puolet siitä määrästä. Se täyttyikin heti seuraavalla lähdöllä perjantaina tämän neitsytristeilyn jälkeen.

Huomioita satamassa ja laivalla: me suomalaiset olemme kuuliaista porukkaa. Turvavälit pitivät satamaterminaalissa ja laivassa. Kukaan ei tungeksinut, vaan suorastaan hidasteli! Kun kysyin paluumatkalla Helsinkiin saapuessa saanko tulla samaan hissiin sinne menevän pariskunnan kanssa, sain vastauksen, että toki - eihän meitä ole kuin kolme. Muita emme ottaneet kyytiin, eikä kukaan edes yrittänyt tunkea mukaan.

Jos me matkustajat toimimme oikein, vielä paremmin toimii laivan henkilökunta. Käsidesiä on hyttejä, käytäviä ja hissiä myöten, mutta erikoismaininnan ansaitsee Buffet-ravintola. Ruokaa otetaan omilla aterimilla, jotka laitetaan käytön jälkeen pois, ja monet ruokalajit kuten katkaravut ja mäti on annosteltu pieniin kuppeihin. Aamiaisella huomasin, miten jotkut ottivat kahvia painamalla kahviautomaatin nappia servetti suojana.

Katkaravut annoskupeissa - etkä taatusti ota liikaa!

-Onhan tämä vaatinut lisätyötä, mutta se on positiivinen muutos palvelukulttuuriin. Annostelukupit vähentävät myös hävikkiruoan määrää, sanoi tiedotuspäällikkö Christa Grönlund.

Mitä sitten Maarinhaminassa? Laiva tuli satamaan kello kahdeksan, jonka jälkeen tutustuimme upeaan Merenkulkumuseoon ja vuonna 1903 rakennettuun Pommern-laivaan. Sieltä matka jatkui Stallhagenin olutpanimoon, jossa olen käynyt jo kolmasti. Enkä väitä, etteikö hunajaolut olisi maistunut jälleen makealle.

Stallhagenin puodista en ostanut olutta, vaan maailmankuulua Ahvenanmaan hunajaa. Sikäläiset kuningatarmehiläiset  ovat muuten niin haluttua tavaraa, että niitä viedään myös maailmalle!

Pommern seilasi maailman ympäri ja kuljetti puutavaraa Skandinavista, salpietaria Chilestä ja vehnää Australiasta.

Matka jatkui Stallhagenista lounaalle Smakbyhyn Kastelholman linnan kupeeseen, ja varsinainen linnanisäntä eli Smakbyn kuuluisa kokki Michael Björklund tuli tervehtimään tulijoita. Melkein kaksikymmentä kiloa hoikistunut Micke on nyt myös superjulkkis Ruotsissa voitettuaan sikäläisen Selviytyjät-tv-ohjelman.
-Vaimoni ei ollut tuntea minua kisan jälkeen, mutta nyt on tullut muutama kilo lisää. Ja anteeksi, että puhun huonosti suomea!

Micke, ei se mitään, vaan ganska bra!

Maarianhaminassa riittää innokkaille shoppaajille ostettavaa - itse en kuulu niihin, vaan jäin istumaan keskustan uudelle  Bouqueria-nimiselle terasille. Kävimme kiinnostavia keskusteluja matkassa mukana olleen, toimittaja Adrian Soton kanssa, joka tuli Suomeen vuoden 1974 alussa. Hän oli ensimmäisiä Chilen vallankumouksen jälkeen maasta paenneita - olihan hän uudelle hallinnolle vaarallinen mies - parikymppinen opiskelijaliikkeen johtaja. Löysimme yhteisen kiinnostuksen kohteen Suomen historiasta (Piispa Henrik ja Lalli, Köyliönjärven jää!!) ja eräästä tämän ajan kammotuksesta, herra Trumpista. Huomasimme opiskelleemme samaan aikaan 1970-luvulla Helsingin Yliopistossa. mutta en koskaan eksynyt silloisen poikamiehen opiskelijaboksiin.

Takaisin laivalle:  Kaj Takolander on ideoinut konseptin, jolla koronan takia keikoitta jääneet artistit kiertävät kolmella laivalla heittämässä keikkaa. Neitsytristeilyn artisti oli Mikko Harju ja jatkossa kuullaan muun muassa Mira Luotia.

Paluuillan huipennus oli ehdottomasti James King -nimisen trubaduurin keikka yläbaarissa. Mieletön harmaahiuksinen bluesmies, joka todella otti yleisönsä!

James King ottaa yleisönsä!

Keikan jälkeen askel vei hyttiin, jossa tuskin malttoi nukkua: meri ja kesäyön valo! Olo oli vähän Tove Janssonin sanoittaman laulun tunnelmissa: "Voi sua, pientä juhlijaa, aamu jo alkaa sarastaa, kello viisi on..."

Nukuin kuitenkin siinä vaiheessa, kun laiva koukkasi paluumatkalla Tallinna kautta, mutta ihan inhimilliseen aikaan - kello kahdeksan maissa. Laivasta ei silloin poistuta, mutta matkaan mahtui muutama uusi tulija, joille koronatiedotukset viroksi.

Helsingissä oltiin 11.15 ja saatoin matkalla kotiin mainostaa risteilyä Algeriasta kotoisin olevalle, Suomessa jo kaksikymmentä vuotta asuneelle taksikuskille. Hän sanoi: -Suomalaiset ovat upea kansa, koska te olette niin kuuliaisia. Synnyinmaassani korona leviää hirveää vauhtia, koska määräyksiä ei uskota!

PS. Autot ja pyörät mahtuvat hyvin laivan matkaan, ja patikoinnista innostuneille Ahvenanmaalla on kolmekymmentä merkittyä patikointireittiä.