UIT:n revyy on herkkua alusta loppuun

Ei helppoa kuin heinänteko vaan Herkkua kuin heinänteko!  Ja kun sen osaa, se on helpon näköistä, mutta osaaminen ja onnistuminen vaativat ammattitaitoa, näkemystä ja keskinäistä luottamusta. Se näkyy alusta loppuun UIT:n tämänkeväisessä esityksessä Linnanmäen Peacockissa.

Herkkua kuin heinänteko on riemukas, naseva ja koskettava revyy, joka ei floppaa yhdessäkään sketsissä. Ne ovat uuden käsikirjoittajatiimin käsialaa, jossa mukana ovat Arttu Kapulainen, Ville Majamaa, Hannes Suominen ja Katariina "Kata" Havukainen, joka takavuosina ennen näyttelijäopintojaan piipahti myös Avun toimituksen työntekijänä. Kata on ainoa tiimistä, joka on myös mukana näyttämöllä ja näyttävästi nuori näyttelijä onkin Voita kirnuamassa -alkusketsistä lähtien. Siinä hän ottaa Niskavuoren Malviinana ohjat käsiinsä Kai Vaineelta. Siinäpä todellista vahvan naisenergian ylistystä!

Näyttelijä Sari Siikander ohjasi vuosi sitten Lappeenrannan kesäteatteriin Kaunis Veera -musiikkinäytelmän ja sai aikaan yhden kesäkauden onnistuneimmista teatterielämyksistä. Nyt hän onnistuu yhtä hienosti UIT:n puikoissa ja sanoo, että ohjaajan tärkein tehtävä on rakastaa, suojella ja pitää näyttelijät turvassa. Ajatus sopii itse asiassa jokaiseen työyhteisöön.

"Täytyy rakastaa näyttelijää, hänen ideaansa, hulluuttaan, häpeäänsä, epävarmuuttaan. On helppo sanoa, että tämän työryhmän edessä on ollut helppo rakastaa. Katsokaa heitä."

 

Tätä joukkoa Sari Siikander on ohjannut rakkaudella ja riemulla. (kuva Harri Hinkka)

 

 

Ja mehän katsoimme! Nasevista sketseistä nousevat siivilleen muun muassa Facebookia irvailevat osiot. Faceen annetaan kuva ihanne-elämästä, ihanista naisista ja komeista miehistä, joiden maailmassa ei ole yhtäkään säröä, ei ankeaa arkea tai epäonnea. Ja kun demarit etsivät epätoivon vimmalla uutta imagoa puolueelleen, on katsomo tikahtua ajankohtaiseen aiheeseen. Moni tunnistaa itsensä myös sketsistä, jossa Pihla Penttinen pöntöllä istuessaan manailee kesämökille saapuvia yllätysvieraita. Toisessa pönttökohtauksessa Panu Vauhkonen ihmettelee, miksi artisteilla on nykyään vain etunimi, kun ennen sentään oli Matti Esko ja muut!

Nina Tapio ja Sinikka Sokka häikäisevät jälleen ammattitaidollaan ja vahvalla lavakarismallaan. Revyyn koskettavin laulu on Sokan esittämä Vanha Nainen, jonka sydämessä asuu yhä pieni tyttö. Jos siihen asti esitys nauratti, niin nyt se liikutti sydänjuuria myöten. Ehkä tunnistin laulun sanoissa jotain tuttua... jotain, joka on juuri nyt omassa elämässä ajankohtaista.

 

Revyyn valovoimaa - Nina Tapio ja Sinikka Sokka! (kuva Harri Hinkka)

 

 

 

Mikko Ahti saa koreografiassaan tanssijansa lentoon - upeat ja kadehtittavan timmit Jutta Helenius, Katri Mäkinen, Emil Hallberg ja Antton Laine ovat kansainvälisen tason tanssijoita. Ja kun musiikista vastaava Jean S. vetäisee riemukkaasti rivitanssinsa Mitä onkaan miehisyys -biisissä, täyttyy näyttämö miesenergiasta - toki mukana on myös kosketinsoittimista vastaava Sussu S. Ketola.

Pakolla ei synny mitään luovaa, mutta luomisen ilosta syntyy jotain hienoa, sellaista kuin Herkkua kuin heinänteko.

Sinikka Sokka: "Heräsimme ammuskelun ääniin Chilessä"

Näyttelijä Sinikka Sokka vieraili Agit Prop -yhtyeen kanssa Chilessä kesällä 1973 vain pari kuukautta ennen sotilasvallankaappausta, jossa presidentti Salvador Allende syrjäytettiin ja teloitettiin.

Yle TV1:n vallankaappauksesta ja Suomen asianhoitaja Tapani Brotheruksen rohkeasta toiminnasta kertovassa sarjassa Invsible Heroes kerrotaan, miten Brotherus otti suojiinsa ja pelasti lähes 2 000 chileläistä, ja joista osa pääsi Suomeen turvapaikanhakijoina.

Kirjoittamassani Sokka-elämäkerrassa (Siltala 2010) Brotherus kertoi minulle: "Se, miten aktiivisesti Agit Prop otti syksyllä 1973 kantaa Chilen tapahtumiin, on ymmärrettävää, olivathan laulajat tavanneet Salvador Allenden henkilökohtaisesti."

 

Agit Prop ja osa Inti Illimani -yhtyeen laulajista Chilessä heinäkuussa vuonna 1973. Kuva kirjasta Sokka (Siltala 2010).

 

 

Sinikka kertoo kirjassa, miten Agit Prop kiersi Chileä heinäkuussa kahden viikon ajan: "Pääsimme mukaan Salvador Allenden 60-vuotispäivien viralliselle vastaanotolle. Hän piti La Moneda -presidentinpalatsissa pitkän puheen chileläisen demokratian kehityksestä ja mahdollisuuksista. Koimme uudistukset konkreettisesti, kun näimme, miten slummeissa jaettiin alle 15-vuotiaille lapsille päivittäinen maitoannos."

Agit Prop pääsi esiintymään Santiagon kansallisstadionille Estadio Nacionalille. Sama stadion oli jo syyskuussa hirvittävä vankila ja kidutuspaikka, jossa tapettiin tuhansia toisinajattelijoita ja Allenden kannattajia. Sotilasjuntan ensimmäinen tunnettu uhri oli runoilija, laulaja ja teatteriohjaaja Victor Jara. Häntä oli kidutettu katkomalla sormia, ja lopulta hänet teloitettiin ampumalla.

Sinikka Sokka muistaa matkaltaltaan, miten hän yhtenä heinäkuisena aamuna heräsi kollegansa Monna Kamun kanssa ammuskelun ääniin: "Kuulimme, että armeijan korkea kenraali Carlos Pratts oli yritetty murhata. Sen jälkeen tilanne maassa alkoi muuttua todella vakavaksi. Murhayrityksen jälkeen iltaisin tuli voimaan ulkonaliikkumiskielto."

Sinikka ja muu Agit Propin porukka koki myös maanjäristyksen Tapani Brotheruksen ja hänen vaimonsa Lysan residensissä.

Vielä suurempi järistys koettiin Suomessa, kun uutiset kertoivat sotilasvallankaappauksesta 11. syyskuuta. Viisi päivää vallankaappauksen jälkeen Suomessa järjestettiin valtakunnallinen solidaarisuustoimintapäivä. Sen päätilaisuus oli Kulttuuritalolla, jossa esiintyivät KOM-teatteri ja Agit Prop.

"Kansainvälisen Chile-konferenssin yhteydessä 30.9. lauloimme Hesperian puistossa järjestetyssä ulkoilmatilaisuudessa. Väkeä oli paikalla tuhatmäärin", Sinikka Sokka muistelee elämäkerrassaan.

Lokakuun 14. päivän rauhanmarssin päätti tilaisuus Messuhallissa. Agit Propin kanssa lauloi Chilestä pakoon päässyt chileläinen yhtye Inti-Illimani. Eturivissä oli tuoli tasavallan presidentti Urho Kekkoselle. Kun laulu El pueblo unido alkoi soida, nousi Kekkonen seisomaan. Ja hänen perässään koko sali.

Pentti Saaritsa kirjoitti noina päivinä runon Allendelle, jonka Eero Ojanen sävelsi: "Mitä ne mahtoivat oudolle linnulle, mitä ne mahtoivat, Chilen porvarit, oopperamurhaajat, pienet hitlerit, mitä ne tekivät oudolle linnulle, kunnian miehellet, Allendelle"?

Laulu ja sen sanat ovat aikansa lapsi, yli neljänkymmenen vuoden takaista historiaa, mutta voisimmeko oppia siitä jotain?

Tapani Brotherus sanoo: "Jälkipolvi ehkä ihmettelee rahisevia levykiekkoja ja laulujen nostalgiaa, mutta niissä on yhä jotain hyvin ajankohtaista ja koskettavaa."