Kenellä on moraalinen vastuu maailmanpalosta?

Vuosi on 1941, tapahtumapaikka Kööpenhamina, jonne saksalainen ydinenergian mahdollisuuksia tutkiva fyysikko Werner Heisenberg matkustaa tapaamaan kollegaansa, nuoruuden aikaista ystäväänsä Niels Bohria. Atomin rakenteen selvittämisestä Nobelin palkinnon saanut Bohr on Tanskan juutalainen, ja historiasta tuttu nimi neljä vuotta myöhemmin, kun Yhdysvallat pudottaa atomipomminsa Hiroshimaan ja Nagasakiin. 

Santtu Karvonen, Minna Suuronen ja Robin Svartström.

Brittiläisen näytelmäkirjailija Michael Frayn vuonna 1998 kirjoittama Kööpenhamina-näytelmä ei voisi olla ajankohtaisempi kuin se nyt on sotauutisten ja ydinaseilla pelottelun keskellä. Näytelmä nähtiin vuosia sitten Helsingin kaupunginteatterissa, nyt Ryhmäteatterin vahvana tulkintana. (Bohr on mukana myös uudessa Oppenheimer-elokuvassa, kun fyysikot laativat Yhdysvalloissa, Los Alamosissa suunnitelmiaan ydinaseesta ja myös toteuttivat suunnitelman.)

Juha Kukkosen ohjaama intensiivinen, hengästyttävän jännittävä tulkinta vaatii kolmelta näyttelijältä täyden panoksen, ja he myös onnistuvat siinä loistavasti. Santtu Karvosen Heisenberg etsii vimmaisesti vastausta siihen, tietääkö Bohr jotakin Liittoutuneiden ydinaseohjelmasta. Vai miksi hän ylipäätänsä tuli Kööpenhaminaan vuonna 1941? Robin Svartström antaa roolissaan Bohrina täyden vastuksen Karvoselle, ja näiden kahden keskinäinen dialogi on täyttä tykitystä. Minna Suuronen, Bohrin vaimo, painottelee hienosti miesten välisessä henkisessä kamppailussa ja haastaa heidän ystävyyttään ja yhteistyötään. 

Santtu Karvonen on suurenmoinen roolissaan Heisenberginä.

Näytelmän ydinkysymys koskee tiedeyhteisön moraalista, eettistä vastuuta. Mikä oikeus fysiikan ja matematiikan oivalluksilla on tuottaa joukkotuhoaseita ja johtaa jopa koko planeetan tuhoutumiseen?

On vain yksi Esko Salminen

Jotain hyvin koskettavaa tietää kokeneensa, kun istuu Suomen Kansallisteatterin ensiparvella ja kuuntelee Esko Salmista, vielä tämänkin kerran. Esko runot ja pari matkakumppania -esitys on Mika Myllyahon ohjaama runoilta. Dramaturgian on tehnyt Eskon kuopus, näyttelijä Sonja Salminen, joka myös esiintyy isänsä rinnalla.

Esko Salminen Suomen Kansallisteatterin Myrsky-näytelmässä vuonna 1995. Rooli oli Prospero, ja hienon esityksen ohjasi Arto af Hällström. (kuva Leena Klemelä)

Tunnin mittaiseen esitykseen mahtuu Aale Tynniä, Kaarlo Sarkiaa, Katri Valaa, mutta myös Tommy Tabermannia ja Claes Anderssonia. Ja tietenkin mukana ovat Eino Leino, Federico Garcia Lorca ja William Shakespeare.

Esityksen alku on elämänriemua ja rakkautta, kesiä ja kiuruja, ruislinnun laulua, runoillan loppua kohden runot kertovat enemmän luopumisesta, myös kuoleman läheisyydestä. Se, joka lähestyy meitä kaikkia, se, mikä joskus alkoi syntymässä, loppuu kuolemaan.

Sonja Salmisen levollisen hienot runotulkinnat ovat koskettava osa taide-esitystä. Mitään ei tässä illassa ollut liikaa, eikä liian vähän.

Viime kuukausien moniin hienoihin teatterielämyksiini mahtuvat Pyynikin kesäteatterin Täällä Pohjantähden alla, Turun kaupunginteatterin Cabaret, Teatteri Avoimien Ovien La Strada, Helsingin kaupunginteatterin Everstinna ja Suomen Kansallisteatterin Tytöt, jotka ajattelevat olevansa yksin -näytelmät.

On silti uskomaton elämys, miten yksi näyttelijä voi pitää katsojan hyppysissään. Sen teki Martti Suosalo omassa teltassaan. Sirkus Teltta Suosalossa elettiin uskomaton Jacques Brel -ilta ja intouduttiin lopussa yhteislauluun riemukkaan ivallisessa Porvarit, porvarit -lauluun. 

Esko Salmisen illan päätti lyhyt tallenne Turun kaupunginteatterin Van Gogh ja postinkantaja -näytelmästä vuonna 1975. Senkin näin, kuten Eskon Nummisuutarien nimiroolissa Kansallisteatterissa vuonna 1966.

Esko Salminen on ainutlaatuinen taiteilija, jonka ääni jylisee edelleen voimakkaana ja ilmaisuvoima on aivan omaa luokkaansa. Aale Tynnin runon sanoin: 

"Toisille annan toiset askareet, vaan sinulta lapseni, tahdon, että kaarisillan teet. Sillä kaikilla ihmisillä on ikävää päällä maan, ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksessaan. Tee silta ylitse syvyyden, tee kaarisilta tee, joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee."