Kenellä on moraalinen vastuu maailmanpalosta?

Vuosi on 1941, tapahtumapaikka Kööpenhamina, jonne saksalainen ydinenergian mahdollisuuksia tutkiva fyysikko Werner Heisenberg matkustaa tapaamaan kollegaansa, nuoruuden aikaista ystäväänsä Niels Bohria. Atomin rakenteen selvittämisestä Nobelin palkinnon saanut Bohr on Tanskan juutalainen, ja historiasta tuttu nimi neljä vuotta myöhemmin, kun Yhdysvallat pudottaa atomipomminsa Hiroshimaan ja Nagasakiin. 

Santtu Karvonen, Minna Suuronen ja Robin Svartström.

Brittiläisen näytelmäkirjailija Michael Frayn vuonna 1998 kirjoittama Kööpenhamina-näytelmä ei voisi olla ajankohtaisempi kuin se nyt on sotauutisten ja ydinaseilla pelottelun keskellä. Näytelmä nähtiin vuosia sitten Helsingin kaupunginteatterissa, nyt Ryhmäteatterin vahvana tulkintana. (Bohr on mukana myös uudessa Oppenheimer-elokuvassa, kun fyysikot laativat Yhdysvalloissa, Los Alamosissa suunnitelmiaan ydinaseesta ja myös toteuttivat suunnitelman.)

Juha Kukkosen ohjaama intensiivinen, hengästyttävän jännittävä tulkinta vaatii kolmelta näyttelijältä täyden panoksen, ja he myös onnistuvat siinä loistavasti. Santtu Karvosen Heisenberg etsii vimmaisesti vastausta siihen, tietääkö Bohr jotakin Liittoutuneiden ydinaseohjelmasta. Vai miksi hän ylipäätänsä tuli Kööpenhaminaan vuonna 1941? Robin Svartström antaa roolissaan Bohrina täyden vastuksen Karvoselle, ja näiden kahden keskinäinen dialogi on täyttä tykitystä. Minna Suuronen, Bohrin vaimo, painottelee hienosti miesten välisessä henkisessä kamppailussa ja haastaa heidän ystävyyttään ja yhteistyötään. 

Santtu Karvonen on suurenmoinen roolissaan Heisenberginä.

Näytelmän ydinkysymys koskee tiedeyhteisön moraalista, eettistä vastuuta. Mikä oikeus fysiikan ja matematiikan oivalluksilla on tuottaa joukkotuhoaseita ja johtaa jopa koko planeetan tuhoutumiseen?