Kuningasrapua pyytämässä

Peto on noussut syvyyksistä. 

Jäämeren mainingit ovat tänään loivia, vuoristoiset rannat tuovat mieleen Kreikan saariston kalliorinteet. Istumme tukevassa kumiveneessä ja liikkeelle lähdetään Pykeijan kylän satamasta, ja edessä on kuningasrapusafari. Nyt kohti sinistä ulappaa kokemaan rapumertoja. Eikä mitä tahansa mertoja, vaan kuudenkymmenen metrin syvyydessä kelluvaa kuningasrapumertaa. 

Norjan Varanginvuonon rannalla sijaitseva Pykeija jää taakse, katse horisonttiin! 

Kuningasrapusafarin kippari, kokenut merenkävijä Trond.

Veneen kapteeni Trond ohjaa paattia tottunein ottein, ja hänen poikansa Tor Oscar on neuvonut meitä matkanaisia ja -miehiä pukemaan päälle kelluntapuvut ja pelastusliivit. Tor Oscar kertoo, miten pari päivää sitten Jäämeri ärjyi, ja aasialaisten turistien ryhmä sai veneessä päälleen kovat pärskeet. 

Meille sattuu toukokuun viimeisen päivän helle. Once in lifetime -kokemus Jäämerellä!

Kristiina, Pia ja Juho nauttivat. Jäämeri on melkein bläkä!

Kun rapumerta nousee syvyyksistä, siellä on kymmenkunta jättimäistä kuningasrapua. Ravut ovat vieraslaji, eivätkä ne kuuluisi näihin vesiin. Laji elää alkuperäisenä muun muassa Tyynenmeren pohjoisosissa. Norjassa sitä tavattiin ensimmäisen kerran vuonna 1977, ja syy vieraslajin leviämiseen oli se, että Neuvostoliitto siirsi 1960-luvulla taloudellisesti arvokasta rapua Euroopan puolelle kalastuskohteeksi. 

Tor Oscar nostaa rapumerran.

-Kuningasravun pyytäminen on ekologisesti tärkeää, sillä vieraslajina se tuhoaa alkuperäistä lajistoa. Kuten merisiilejä. Rapu voi kasvaa yli kymmenkiloiseksi, ja se alkaa olla jo melkoinen peto, Tor Oscar kertoo ja mainitsee saaneensa kerran viisitoistakiloisen jätin. 

Paatin lattialla jalkojaan sätkyttelevät kuningasravut näyttävät juuri niin vaarallisilta pedoilta kuin ovatkin. Saamme ohjeiden mukaan tarttua ravusta kiinni niin, että sen kahdesta jalasta on otettava tiukka ote. Muuten rapu pääsee käyttämään teräviä saksiaan! 

Haavereita ei satu, suunta takaisin Pykeijan satamaan.

Pykeija on pieni postikorttimaisen kaunis kalastajakylä, jonka satamasta löydän kylään aikoinaan muuttaneiden suomalaisten muistokiven: "Kiitos esi-isillemme, takk til våre forfedre."

Mikä on ollessa, sillä seuraavana on vuorossa itsepyydettyjen rapujen syömisurakka. Niiden sakset höyrytetään kymmenen minuuttia ravintolan uunissa - ei siis keitetä - ja suolaisuus on Jäämeren meriveden maku. Herkullista!

Suoraan merestä ravintolan pöytään! Voisiko olla tuoreempaa?

Matka takaisin Suomen puolelle, Utsjoelle kestää pari tuntia. Maisema muuttuu kuin iskusta rajan ylityksen jälkeen, Norjan vuorten välissä kaarteleva tie vaihtuu tasaisempaan näkymään. Rajan ylitys on juuri niin helppoa kuin se ystävällismielisten valtioiden välillä on. 

Safarijoukkue Juho, Jyri, Sanna, Kristiina, Aki, Liisa, Pia ja Ilkka.

Vaan mikä on ollessa, kun illalla kuullaan paikallisen Petteri Vallen tarinointia. Viidennen polven porotilallinen on nykyään lomakyläyrittäjä. Hän on myös entinen rauhanturvaaja Libanonista, joka palveli 1980-luvun lopussa, kun Gustav Hägglund on UNIFIL:in joukkojen komentaja.

Petteri on myös mestarikokki vailla vertaa. Illalla hän tarjoilee muun muassa mureaa hirven sisäpaistia. Hirvi tietenkin itse kaadettu. Kahdella Petterin kokkaamalla aamiaisella nähdään, miten homma sujuu kuin tanssi. Parasta pöydässä on hänen graavaamansa taimen. Maistuu muuten ihan muulta kuin kassilohi, jota Norjasta kuskataan ympäri maailmaa.

Petteri Valle, mies monitaitoinen!

Petteriltä ei tarvitse kahta kertaa kysyä mitä mieltä hän on Tenojoen lohikalojen pyynnin tämänhetkisestä kiellosta. - Onneksi järki voittaa ensi vuonna, kun kyttyrälohia saadaan ensi vuonna vihdoinkin ruveta kalastamaan. 

Kyttyrälohi - sekin - kuten kuningasrapu, on vieraslaji! Tenojoki soljuu ikkunoiden takana, ja jossain joten pyörteessä välkähtää lohen hopeinen selkä. 

Yöttömän yön valossa kuunnellaan vielä elämämme biisejä. Toiveet toteutti valokuvaaja Aki, ja niitähän riitti.

Yksi minun toiveistani tietenkin Hectorin Yhtenä iltana:

"Yhtenä iltana ihmiset jäis tanssimaan, yhtenä iltana kauniita liikkeitä vaan, yhtenä iltana mentäisi ei nukkumaan.."

#visit_bugoynes, #holidayvillagevalle, #exploreutsjoki, kiitos vipmatkan järjestäjät Juho Ikonen, Pia Jokela, Petteri Valle. 

Matkan hienot valokuvat @prince_of _lapland/Aki Mikkola Photography