Nauravan kulkurin tarina ei ole karikatyyri Vesa-Matti Loirista, eikä näköispatsas monilahjakkaasta taiteilijasta. Väkevä musiikkidraama kertoo ennen kaikkea siitä, minkä hinnan Loiri sai menestyksestään maksaa.
Lippu saatu/ HKT/ tämä ei vaikuta blogin sisältöön.
Ohjaaja Paavo Westerberg ja näytelmän kirjoittanut Sami Keski-Vähälä välttävät näytelmässään Loiri-kliseet. Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä herää sen sijaan henkiin niin nuori kuin kypsään ikään ehtinyt Vesa-Matti Loiri, joka saa heti uransa alussa kaiken, mitä haluaa ja mitä osaa. Lahjakkuuden tuoman menestyksen hinta on lopulta kova.
 |
| Maria Ylipää ja Santeri Kinnunen |
Westerberg ja lavastaja Antti Mattila hallitsevat suurenmoisesti suuren näyttämön tilaa. Sitä ei ole lavastettu tukkoon, ja hetkittäin lähes tyhjä näyttämö on kuin kaikkensa antaneen taiteilijan sielunmaisema. Westerbergin ohjaus on raikasta ja ilmavaa, ja hän antaa näyttelijöille mahdollisuuden loistaa. Tässä näytelmässä nähtävät videot eivät tule silmille, ja katsoja tietää olevansa teatterissa, ei elokuvissa.
Näytelmän rakenne on nerokas. Tarinaa kuljettaa eteenpäin Loirista kirjaa tekevä kirjailija, jota Maria Ylipää tulkitsee levollisesti. Ylipään lahjakkuus laulajana ei jää todellakaan epäselväksi, niin upeasti hänen äänensä soi. Musiikkidramaturgian ja musiikin sovituksen on tehnyt Eeva Kontu ja Jaakko Virmavirta. Osa esityksen musiikista on muusikoiden lavalla improvisoimaa musiikkia, mutta mukana on monta tuttua alkuperäisesitystä kuten Elegia, Laulu oravasta, Kosolan tulolaulu, Lapin kesä ja onneksi vain nopeana välähdyksenä Naurava kulkuri.
Nuoren Loirin roolissa vakuuttaa Oliver Kollberg. Hänen kauttaan käydään läpi näyttelijän uran alkuvaiheet ja kaksi ensimmäistä avioliittoa. Säväyttävä ratkaisu on se, että Loirin kaikki sketsihahmot seuraavat häntä kuin demonilauma ja Uuno Turhapuro vain vilahtaa näyttämöllä. Kollbergin roolitulkinta nuoresta Loirista on herkkä ja kipuileva. Syntyy kuva lahjakkuudesta, joka halusi tehdä kaikkea - teatteria, elokuvia ja viihdettä. Komediaa tulkinnasta on turha etsiä, koska näytelmä on ennen kaikkea draama.
 |
| Nuori Loiri - Oliver Kollberg |
Näytelmän ainoat karikatyyrihahmot ovat Loiria ryöstöviljellyt Spede Pasanen (Jari Pehkonen) ja Kalle Holmberg (Joel Hirvonen). Holmbergin ääni ja vimma ohjaajana käyvät kyllä selville, mutta olisin kaivannut tulkintaan hieman enemmän syvyyttä. Hän ei ollut vain melskaava hullu, vaan teatterintekijänä nero. Suosikkinäyttelijäni Jouko Klemettilä tekee jälleen hykerrytävät roolit muun muassa Mikko Niskasena, Edvin Laineena ja vilahtaapa hän Nasse-setänäkin.
Vanhempaa Loiria näyttelevä Santeri Kinnunen ei tuo roolissaan esille Loirin elämän mukanaan tuomaa raihnaisuutta eikä tarinassa mässäillä hänen alkoholismillaan. Sen sijaan nuoruuden voima on hiipunut, ja vanheneva Loiri on kuin elämänsä sivustakatsoja.
Kinnusen roolityössä ole imitaation häiväkään, eikä yleisön halpahintaista kosiskelua. Santeri Kinnunen myös tunsi Vesa-Matti Loirin, ja hänen roolityönsä kunnioittaa kumartamatta tämän hienoa uraa.
 |
| Vanhempi Loiri - Santeri Kinnunen ja demonit |
Nauravan kulkurin tarina, Helsingin kaupunginteatterin suuri näyttämö. Esityskuvat Mitro Härkönen.
