Ilkka, "Ilu" Heiskasen uusi monologi, hänen kirjoittamansa Komeljanttari on suorapuheista ja omakohtaista tekstiä näyttelijän elämästä ja työstä. Esityksessään hän ei säästele itseään ja ottaa myös kantaa nykyhallituksen kulttuuria kurittavaan, näköalattomaan politiikkaan.
Lippu saatu/Teatteri Vantaa (tämä ei vaikuta blogin sisältöön)
Ilkka, "Ilu" Heiskanen istahtaa Teatteri Vantaan näyttämöllä tuoliin ja alkaa kertoa tiestään näyttelijäksi, "Thalian talitintiksi tai Thalian torpeedoksi". Jotain johdatusta hän arvelee olleen siinä, että hän kesken varusmiespalvelun näki lehdessä ilmoituksen: Teatterikorkeakouluun haetaan keväällä 1981 uusia näyttelijäoppilaita. Ehkä hän ei ollut miettinyt ammatinvalintaansa sen tarkemmin, mutta supliikki ja tarinan kerronnan taidon hän osasi jo lapsuudessaan höpötellessään mielikuvituskaverinsa Jarmon kanssa.
 |
| Ilkka Heiskanen (kuva Harri Hinkka) |
Supliikki on myös perua karjalaisilta vanhemmilta ja Harlussa, Laatokan pohjoisrannalla syntyneen isän puolelta karisma ja vahva olemisen intensiteetti.
Ilu kiertää esityksellään koko kevään ympäri Suomea, ja jo toisessa esityksessä Teatteri Vantaan näyttämöllä paljastuu, miten hän ottaa yleisönsä. Ilun läsnäolo vajaat pari tuntia kestävässä esityksessä ei herpaannu, eikä herpaannu yleisökään, kun hän kertoo nuoren näyttelijän kaikkivoipaisuudesta, näyttämisen halusta ja lopulta myös vanhenemisesta. Ja silti on tehtävä, näytellä, olla yleisön edessä - onhan hän näyttelijä henkeen ja vereen. Työ ei lopu, vaikka niin sanonut eläkevuodet lähestyvät.
Monologissaan Ilu paljastaa uransa tärkeimmät ohjaajat - Kalle Holmbergin ja Jouko Turkan. Kun Holmberg ohjasi KOM-teatterin Joseph Hellerin Me pommittajat -näytelmää, Ilu tiesi kohdanneensa hengenheimolaisensa. Esitys nähtiin Suvilahden remontoimattomassa, visuaalisesti rujon vaikuttavassa voimalaitoksessa. Sittemmin Ilu teki työtä Kallen kanssa muun muassa Pyynikin kesäteatterin Tuntemattomassa sotilaassa, jossa hän teki unohtumattoman roolin alikersantti Hietasena.
Yhteistyö Kalle Holmbergin kanssa huipentui 2001 Tampereen Työväen Teatterissa Maiju Lassilan näytelmässä Tulitukkuja lainaamassa.
Jouko Turkan hurjuutta Ilu ei pelästynyt, vaan osasi antaa takaisin ja saavutti sillä teatterin uudistajan ja hullun neron hyväksynnän. Komeljanttarissa hän kertoo, miten teatterikoulu alkoi maistua vasta Turkan tultua taloon. Ilun ensimmäinen vuosi Eero Melasniemen rehtoriaikana oli ollut niin kummallista, tekoakateemista hymistelyä, että Ilu aikoi lopettaa koulun kesken.
Teakin lopputyö oli tietenkin monologi, joka sujui Ilulta samalla taidolla, mitä hän osoittaa Komeljanttarissa. 23-vuotias Ilu teki lopputyönsä Ryhmäteatterin nykyisellä Helsinginkadun näyttämöllä. Yksinpuhelun ytimekäs nimi oli Ilkka Heiskanen esittää.
Helsingin Sanomien kriitikko Jukka Kajava kirjoitti arvostelunsa lopussa, ettei "tätä kaveria voida syyttää ainakaan rohkeuden puutteesta".
Väliajan jälkeen Ilu istahtaa näyttämön reunalle ja tulee tarinassaan, omana itsenään rennolla otteella lähelle katsojaa. Hän ei emmi kertoa näyttelijän, luovan työn tekijän tuntemasta syyllisyydestä siitä, miten työ on vienyt aikaa perheeltä, ei tuntemastaan kateudesta ja taistelusta sitä vastaan. Mitään turhaa itseruoskintaa monologi ei kuitenkaan sisällä.
"Esityspäivä on aina yhtä piinaa ja kärsimystä, että miksi teen tällaista, mutta esityksen jälkeisessä euforian tilassa tunnen, että mitään muuta en halua tehdä."
Mutta kyynistyä ei saa, eikä hän ole sitä tehnytkään. Eikä luovuttaa, vaikka nykyhallitus saa esityksessä huutia kulttuurivihamielisyydestään. Kulttuurin tukeminen kun ei ole vain näyttämötaiteen, oopperan ja elokuvien tukemista, tukea tarvitsevia kulttuurilaitoksia ovat muun muassa myös kansallisarkisto, kansalliskirjasto ja Kansallismuseo.
Ilun esityksen, Iloisen talon tuottaja, näyttelijä Ria Kataja kirjoittaa pienessä käsiohjelmassa: "On tärkeää, että taiteilija saa työskennellä olosuhteissa, joissa hänen on vapaus seurata tahtoaan ja intuitiotaan..."
Hienoa Ilun taiteessa on myös se, että hän esittää monologejaan ympäri Suomea, työväen- ja seurojentaloilla, kylmissä saleissa, paikoissa, joista kaikki kulttuuri on hävinnyt tai hävitetty.
Komeljanttarin matka jatkuu kevään aikana muun muassa 27.3. Kemijärvellä, Kulttuuritalolla, 17.-18.4. Teatteriravintola Ilo, Mikkeli, 23.4. Rakastajat-teatteri Porissa, 7.5. Hotelli Alavus.
