Niin kiteytti Teatteri Imatran johtaja, ohjaaja, näyttelijä Timo Rissanen tuntonsa uuden teatteritalon avajaisissa perjantaina 10. helmikuuta.
Oli sykähdyttävää olla mukana uuden talon avajaisissa, saada kokea ainutlaatuinen kulttuurielämys! Suomessa on edellisen kerran avattu täysin uusi teatterirakennus Lahdessa vuonna 1983 ja nyt Imatralla, rajaseudun runsaan 27 000 asukkaan kaupungissa. Olin itse 7-vuotias, kun Turun kaupunginteatterin uusi rakennus valmistui vuonna 1962ja pääsin katsomaan avajaisnäytelmää Shakespearen Kesäyön unelmaa... Siitä lähti koko elämän kestävä teatteri-innostus!
Upean, uuden Teatteri Imatran julkisivun pisarat on suunnitellut taiteilija Landys Roimola. (kuva Ari Nakari)Arkkitehti Pekka Partisen suunnitteleman uudisrakennuksen avajaisissa koettiin vahvaa, sykähdyttävää symboliikkaa. Imatran kauhistuttavasta ampumatragediasta, jossa kuoli neljäs joulukuuta kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja kaksi toimittajaa, on kulunut nyt runsas kaksi kuukautta.
Suruaika jatkuu pitkään, ja menetys jättää pysyvän jäljen uhrien omaisten ja läheisten elämään. He eivät unohda, mutta elämän on jatkuttava, se jatkuu, ja joskus on valon ja toivon vuoro.
Tapaamieni kaupunginjohtajien parhaimmistoon kuuluva, humaani Pertti Lintunen viittasi hienovaraisesti avajaispuheessaan teatterilla joulukuun tapahtumiin ja totesi, että kaiken henkisen hyvinvoinnin lähde on kulttuurissa ja liikuntapalveluissa. Niissä kunnat eivät saisi säästää, ja Imatralla ei säästelty, kun valtuusto kolme vuotta sitten päätti äänin 24-18 purkaa vanhan, pahoista sisäilmaongelmista kärsineen satavuotiaan (!) talon. Kun vielä saatiin miljoona euroa valtionavustusta, uudisrakennus pysyi budjetissaan.
Taloon on myös hankittu taidetta, julkisivuun Landys Roimolan betonireliefejä, sisälle Reetta Ahosen töitä. Näin toteutuu taiteiden kohtaaminen!
Kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) leikkasi avajaisnauhan ja iloitsi siitä, että Imatralla on rohkeita päättäjiä, ja totesi, miten kaupunki katsoo nyt tulevaisuuteen.
Imatran kaupunginjohtaja Pertti Lintunen, kulttuuriministeri Sanna Grahn-Laasonen ja teatterinjohtaja Timo Rissanen avasivat uuden talon. (kuva Ari Nakari)Avajaisnäytelmänä nähdään ruotsalaisen menestyskirjailija Jonas Jonassonin romaanista tehty Satavuotias, joka karkasi ikkunasta -näytelmä. Teatterinjohtaja Timo Rissasen dramatisoima, uudelleenkirjoittama on veijaritarina vailla vertaa; viihdyttävä, tilanteesta toiseen hyvin etenevä ja naurun alla ajatuksia herättävä esitys.
Tässä huippukohdat: Lasse Karkjärvi satavuotiaana ukonkäppänänä fyysistä ilmaisua myöten, Pekka Räty mukaälykkäänä poliisipäällikönä, Ulla Järnstedt useammassa roolissa... ja moni muu ensamblen näyttelijä.
Melkein koko edellisen vuosisadan kattavassa tarinassa on mukana kenraali Franco, hirmuhallitsijat Stalin, Mao Tse-Tung, Kim Il-Sung, presidentit Truman, Johnson, Nixon, De Gaulle... ja moni muu merkkihenkilö. Miten tämä kaikki onnistuu näyttämöllä? Onnistuu hyvinkin, eikä vähiten virolaisen lavastaja Karmo Menden ja Tapani Siirtolan tamperelaisen säveltäjän ja äänisuunnittelijan taidoilla. Ikkunaruuduista muodostuva lavastus ja musiikki kuljettavat tarinaa vuosikymmenestä ja tilanteesta toiseen.
Lasse Karkjärvi (s. 1958) on uskomaton satavuotias! (kuva Ari Nakari)Jutellessamme ennen esityksen alkua oli pakko esittää kysymys teinipojan näköiselle Siirtolalle: "Minkä ikäinen olet?" Siirtola vastasi, että 35-vuotias, ja nolon tilanteen pelastaakseni paljastin oman ikäni, 61 vuotta. Johon näytelmään hienon, elokuvamaisesti soivan musiikin säveltänyt nuori mies totesi, ettei sinustakaan uskoisi!
Elämänasenne ratkaisee, usko elämään senkin jälkeen, kun kaikki tuntuu luhistuneen. Siksi satavuotiaskin voi tehdä mitä haluaa!
Kaikesta tästä enemmän Avun numerossa 8.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti