Tänään, jolloin Turun terrori-iskusta on kulunut vuorokausi ja voimme vain ihmetellä, miksi Marokosta haetaan turvapaikkaa Suomesta, Marokosta, jossa ei ole sotaa, sortoa, eikä nälänhätää ja tukea niitä, jotka oikeasti tarvitsevat turvapaikkaa.
Itse jouduin kasvokkain tilanteessa, jota en ollut osannut ennakoida. Ehkä olisi pitänyt kolmen aikuisen lapsen äitinä, onhan maailma avoin joka suuntaan.
Tuoreen vävypoikani matka alkoi neljä vuotta sitten Irakista, Bagdadista. Vaikea, raskas ja kallis matka eteni Turkin, Makedonian ja Unkarin kautta Suomeen, Tukholman kautta Oulun vastaanottokeskukseen, sieltä Vantaan vastaanottokeskukseen.
Tuli kevät 2017, jolloin tyttäreni tapasi turvapaikkaa hakeneen hänet Helsingissä, pitkän matkan tehneen irakilaisen.
Kun tytär kertoi minulle rakastuneensa ja suunnittelevansa tulevaisuutta miehen kanssa, jouduin kasvokkain omien asenteideni kanssa.
Olin tehnyt laajan pakolaisia koskettavan reportaasin Apuun Kosilta elokuussa 2015 yhdessä kuvaaja Timo Pyykön kanssa, saman kuvaajan kanssa tänä keväänä Israelissa, jossa kuuntelin myötätuntoisesti palestiinalaisten tilannetta.
-Sitä saa, mitä tilaa. Voin kirjoittaa näistä elämänkohtaloista, mutta miten suhtautua, kun se koskee omaa perhettäni, paruin sananmukaisesti silmät päästäni kotona toukokuun lopussa.
En voi väittää, että olisin ollut ilahtunut tyttäreni ilmoituksesta - minulla ei ole mitään rasistisia tai maahanmuuttovastaisia mielipiteitä. Olin huolissani irakilaisen perheeseen yllättäen tulleen miehen tilanteen epävarmuudesta ja tietenkin siitä, mihin tilanteeseen tyttäreni ehkä tulevaisuudessa joutuu.
Bagdadiin on palautettu suurin piirtein kaikki Suomeen tulleet. Vävyn perustelut maahanmuuttoviranomaisille ovat olleet hyvät, mutta Migriä ne eivät ole vakuuttaneet.
-Minulle sanottiin, että osa Bagdadin kaupunginosista ovat turvallisia. Se ei pidä paikkaansa. Minulla on siitä omakohtaisia, karmeita kokemuksia. Mosulista paenneet ovat saaneet turvapaikan, hän kertoi syödessään meillä sienirisott0a.
Se ei maistunut, sillä mausteita olisi pitänyt olla enemmän. Seuraavalla kerralla enemmän mausteita, eikä italialaista....
En kirjaa tähän hänen pakonsa perusteluita, ne kuuluvat maahanmuuttoviranomaisille. Alkukesästä ilmeni kuitenkin, että häntä auttanut oululainen lakimies oli useimmiten päiväunilla, "päikkäreillä", eikä muutenkaan paneutunut tilanteeseen kuten olisi pitänyt. Sitten julkisuuteen tulikin uutisia, että moni turvapaikanhakijoiden asiaa hoitavaa lakimies rahastaa helpolla rahaa valtiolta.
Paperittomista ja karkotetuista kirjat kirjoittanut toimittaja Kaisa Viitanen neuvoi meille hyvän asianajajan. Monia turvapaikanhakijoita auttanut lakimies on nainen. Nyt odotamme, mitä syksyn kuukaudet tuovat tullessaan.
Tänään, jolloin marokkolainen 18-vuotias on puukottanut kuoliaaksi kaksi ihmistä, ja kuusi on sairaalahoidossa, vävypoikani on tuskainen.
- En ole itse käynyt ulkona, mutta ystäväni Oulussa aisti pelkoa ja vihaa käydessään kaupassa.
Pitäisikö meidän kaikkien muistaa, että niin turvapaikanhakijoihin, kantasuomalaisiin - meihin ihmisiin - mahtuu niin hyvyyttä kuin pahuutta?
Meissä on Turun tai Barcelonan teon kaltaisia, joka puolella, joka maassa ja kansallisuudessa heitä on - mutta rajat kiinni - ajattelu ei johda tässä maailmantilanteessa mihinkään.
Malttia, kuten tasavallan presidentti Sauli Niinistö viestitti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti