Tuntematon Pyynikillä koskettaa jälleen

Tuntematon sotilas Pyynikillä, taas kerran. Samoissa maisemissa nähtiin jo vuosina 1961-1969 Edvin Laineen tulkinta, vuonna 1997 Kalle Holmbergin ohjaus ja nyt Antti Mikkolan ohjaamana ja Sami Keski-Vähälän sovittamana.

Miksi aina uusi sukupolvi tarttuu ikoniseksi muodostuneeseen tarinaan? Miksi se liikuttaa yhä kyyneliin saakka?

Väinö Linnan Tuntematon sotilas on universaali kuvaus nuorista miehistä sodassa. Kirja kuvaa rohkeutta, pelkoa, peräänantamattomuutta, alistumista sodan olosuhteisiin, huumorin ja yhteishengen voimaa kuolemanvaaran keskellä. Ja kuvaahan kirja myös meitä suomalaisia sekä hyvän johtajuuden merkitystä. Vänrikki Koskela on johtaja parhaimmillaan, luutnantti Lammio ei. 

Lavastus Kari Sirén (kuva Katri Dahlström) 

Pyynikin maisemissa nähdään nyt esitys, joka ei liioittele. Näytelmä alkaa 101-vuotiaan jatkosodan veteraanin Aimo Reinikaisen painavalla ja itseään korostamattomalla puheenvuorolla ja myös päättyy siihen. Ei tarvita mitään ylimääräisiä sanoja, Reinikaisen tarina sellaisenaan kertoo sen, mitä nuoret suomalaiset joutuivat sotavuosina kokemaan. On hieno ratkaisu, että hänen tarinansa on otettu mukaan näytelmän alkuun ja loppuun.

Antti Mikkolan ohjaus luottaa siihen, mikä Linnan romaanissa on oleellisinta - ei vain sotatilanne vaan ihmisiä asemasodan ja taisteluiden keskellä. Nuoremman polven näyttelijät astuvat ennakkoluulottomasti ja pelottomasti ikonisiin rooleihin. Paavo Kinnunen, Kasperi Kola, Pyry Kähkönen, Konsta Laakso, Verneri Lilja, Jyrki Mänttäri, Jussi-Pekka Parviainen, Antti Tiensuu ja Kai Vaine. Koko upea ensemble!

Ja tietenkin myös kokeneet näyttelijät Aimo Räsänen roolissaan majuri Sarastienä ja Tommi Raitolehto Rokkana.

Aimo Räsänen (Sarastie), Tommi Raitolehto (Rokka) (kuva Katri Dahlström)

Esityksen yksi vahvuuksista on vaikuttava äänisuunnittelu. Sami Silén on luonut äänimaiseman, joka tehoaa katsojaan ilman valtavia räjähdyksiä ja tykkien pauhua. Kari Sirénin lavastussuunnittelu on nerokas ja tehokkaimmillaan kohtauksessa, jossa Lahtinen (Paavo Kinnunen) raahaa perässään kelkkaa konekivääreineen. Eikä Hietasen (Verneri Lilja) sokeutumisen hirvittävään hetkeen tarvita kuin se, mikä nyt nähdään. Liljan tulkinta on riipaiseva, myös Kinnusen totaalinen uupumus sodan turhuuden keskellä.

Jussi-Pekka Parviainen, Verneri Lilja ja Markus Pärssinen (kuva Katri Dahlström)

Olen nähnyt Jouko Turkan, Kalle Holmbergin, Mika Myllyahon ja Kristian Smedsin näyttämöversiot Tuntemattomasta. Turkka käytti taitavasti hyväkseen Helsingin kaupunginteatterin laajaa suurta näyttämöä, Holmberg vältti yltiöisänmaallisuutta ja sai ohjaamansa näyttelijät vaikuttavaan hehkuun, Myllyaho puolestaan tiivisti tilanteen pieneen tilaan Ryhmäteatterissa Suomenlinnan valleilla. Smeds teki omanlaistaan, aivan erityistä ja provokatiivista teatterihistoriaa Suomen Kansallisteatterissa ja uskalsi pilkata Tuntemattoman tarinaa ja muita suomalaisuuden ikoneita. 

Pyynikin kesäteatterissa Väinö Linnan Tuntematon kantaa jälleen tässä ajassa. Kovin lähellä sota tuntuu olleen ja on yhä. Siksi näytelmän pohjavire, ei sodan, vaan rauhan merkityksen korostaminen on tärkeää. 

Pyynikin kesäteatteri, Tuntematon sotilas 9.8.2025 saakka.