Monologi on näyttelijän mestarilaji. Sen todistaa nyt todeksi Ilja Peltonen, joka heittäytyy Vanja-näytelmässä kahdeksan eri henkilön rooleihin.
Lippu saatu/Suomen Kansallisteatteri (tämä ei vaikuta blogin sisältöön)
Kansallisteatterin Taivassalissa koetaan nyt niin järisyttävä teatterielämys, että ensi-iltayleisö tuntui pidättävän melkein hengitystään puolitoista tuntia kestävän esityksen aikana.
Ilja Peltosen heittäytymiskyky kahdeksaan eri henkilöhahmoon, Vanja-enoon ja näytelmän muihin miehiin ja naisiin on todellinen taiteellinen voitto. Näinkin voi ja saa esittää Tšehovia!
Eva Buchwaldin dramatisoimassa ja Johanna Freundlichin ohjaamassa monologissa Ilja Peltonen eläytyy tunnetilasta ja roolihenkilöstä toiseen, eikä hänen sekunnintarkka tulkintansa herpaannu hetkeksikään. Ja pääseehän Ilja Peltosen ketterä gestiikka jälleen oikeuksiinsa.
Esityksessä näkyy ohjaajan ja näyttelijän vahva luottamus toisiinsa ja se, millaisella tarkkuudella tulkintaa on rakennettu. Tämän hienompaa roolia 30-vuotistaiteilijajuhlaansa viettävä Ilja Peltonen ei olisi voinut saada - onhan hän toki loistanut Kansallisteatterissa monissa muissakin rooleissa ja tänäkin keväänä pienen näyttämön Jotuni-näytelmässä toisena Maria Jotunin pojista.
Simon Stephensin kirjoittama ja vuonna 2023 esitetty ja palkittu näytelmä perustuu Vanja-enoon ja laajenee sen ikiaikaisten teemojen kautta moneen suuntaan: rakkauteen, rakkaudettomuuteen, intohimoon, addikteihin, elämän pitkäveteiseen tylsyyteen, kaipuuseen, johonkin, jota ehkä emme eläissämme saavuta.
Tärkeintä on elää, kuten näytelmän viimeisissä repliikeissä kuullaan. Elää tätä vaikeaa, mutta silti niin ainukertaista elämäämme. Koska muuta ei ole, ja juuri siksi se on niin arvokasta.
Katri Renton hieno, epookkimainen lavastussuunnittelu, Heli Hynysen puvustus, Rene Ertomaan musiikki, Eetu Hiltusen valo- ja videosuunnittelu takaavat teatterin magiikan. Katsoja on hetken poissa maailman kaaoksesta. Hengitämme samaan tahtiin, olemme elossa.
Vanja, Suomen Kansallisteatterin Taivassali, esityskuvat Saara Autere
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti