Kinky Boots keimailee koroilla ja antaa luvan olla erilainen

Näyttävistä peruukeista, höyhenistä, korkeista koroista ja unelmista rakennettu Kinky Boots -musikaali on myös paljon muuta kuin vain näyttävä show. Samuel Harjanteen Helsingin kaupunginteatteriin ohjaama tulkinta on kaunis ja syvällinen tarina erilaisuudesta ja rohkeudesta vastustaa valtavirtaa ja totuttuja roolimalleja. Olitpa minkä kokoinen, värinen, ikäinen tahansa, hetero, homo tai muunsukupuolinen, saat olla sitä.

- Kinky Boots kertoo itsensä hyväksymisen tärkeydestä. Uskalletaan olla sitä, mitä ollaan ja ollaan sitä sydän ammollaan. Ja annetaan toisten tehdä samoin, Samuel Harjanne sanoo.

Kertomuksen keskeiset henkilöt ovat nuori, isältään kenkätehtaan perinyt Charlie ja Lola/Simon, joka rakastaa esiintyä naisena. (Tässä kohdin on muistettava, ettei drag ole sama asian kuin transvestisuus, johon se usein sekoitetaan.)

Lolan tulo kenkätehtaaseen aiheuttaa maskuliinisessa miesporukassa ivaa ja suoranaista kiusaamista, mutta senkin uhalla Charlie palkkaa hänet pelastamaan tehtaan konkurssilta.  Lolan nerokas idea on, että tehdas alkaa tehdä drag-kenkiä! Kun niitä alkaa tulla liukuhihnalta, ovat idean vastustajatkin myytyjä.

Miesten ystävystyessä selviää, millaisia paineita isät ovat poikiensa harteille laskeneet. Ja miten pojat kipuilevat yrittäessään toteuttaa toiveita, jotka eivät ole heidän omiaan. Musikaalin syvin sanoma on niin viisas ja koskettava, että soisi mahdollisimman monen isän ja pojan näkevän Kinky Bootsin. Ja miksei myös äitien ja tyttärien. Jokaisella on oikeus toteuttaa omia unelmiaan, eikä yksikään lapsi ole vanhempansa jatke, sen olen itsekin kolmen aikuisen lapsen äitinä oppinut.

 

Tähti on syttynyt, ja hän on Lauri Mikkola! (kuva Mirka Kleemola)

 

Helsingin kaupunginteatteri on jo vuosia tuottanut hienoja musikaaleja. Yksi ikimuistoinen on vuonna 1999 näkemäni Kurt Nuotion ohjaama Les Misérables. Kinky Boots tulee jäämään samaan ikimuistoisten musikaalielämysten sarjaan. Se on kansainvälisesti huipputasoa, eikä esityksessä ole yhtään heikkoa lenkkiä. Gunilla Olsson-Karlssonin koreografia antaa tanssiryhmälle vauhdikkaat ja kantavat siivet, ja Eeva Konnun johtama orkesteri saa Cindi Lauperin musikaaliin säveltämän musiikin soimaan täyteläisenä.

Petrus Kähkönen osoittaa jälleen Charlien-roolissaan muuntautumiskykynsä ja lahjansa näyttelijänä sekä laulajana. Uudempi tuttavuus on Lolan roolissa säihkyvä Lauri Mikkola. Hänet voisi suoraan kuvitella Broadwaylle, mutta onneksi hän on nyt Helsingin kaupunginteatterissa. Mies laulaa  suoraan katsojan sieluun, ja drag-roolissaan hän on hemaisevampi kuin moni nainen. Kertoopa hän tehtaanväelle senkin, mitä nainen haluaa!

Petrus Kähkönen on loistava roolissa kuin roolissa. Toissasyksyn Schrek on nyt Charlie. (kuva Mirka Kleemola)