Liisan seikkailut

Kaikki äidistäni kertoo rakkaudesta ja perheestä

Kohu Suomen Kansallisteatterin Kaikki äidistäni -näytelmästä ei ollut vain myrsky vesilasissa. Se tarvittiin, jotta käsitteet transsukupuolinen ja transvestiitti tulivat suurellekin yleisölle tutummiksi kuin mitä ne ovat. Kohu paljasti luultavasti enemmän kuin yksikään asiaa käsittelevä haastattelu. 

Tulkoon nyt vielä kerran kerratuksi, että transyhteisö kritisoi sitä, että cismies näyttelisi transnaista. Selvennykseksi: cismies on syntymässä määritelty pojaksi, cisnainen tytöksi. Miksi mies sitten ei voisi näytellä transnaista? Onhan kautta teatterin historian naiset näytelleet miehiä, miehet naisia, ja jopa koira Suentassua Kristian Smedsin paljon kohua aiheuttaneessa Tuntemattomassa sotilaassa Kansallisteatterissa vuonna 2007. Vastaus kuuluu, että transyhteisö kokee paljon syrjintää niin taiteessa kuin muillakin aloilla.

Näyttelijä Janne Reinikaisen roolihenkilö Agrado on kuitenkin näytelmän käsikirjoituksessa transvestiitti, eikä transnainen kuten Pedro Aldomóvarin elokuvassa. Käsitteet menivät nähtävästi teatterillakin sekaisin, ja ensi-ilta ehdittiin jo kerran perua ja sitten perua peruminen! Tilanne kuitataan esityksessä juuri sopivalla tavalla.

    Janne Reinikainen on suurenmoinen Agrado. (kuva Tommi Mattila)

 

Kohun jälkeen oli aika istahtaa väljästi täytettyyn katsomoon ja nauttia. Kansallisteatterin versio Kaikki äidistäni -näytelmästä on ohjaajan ja näyttelijäntyön juhlaa. Anne Rautiainen on työryhmänsä kanssa luonut tunteita syvästi koskettavan elämyksen. Osa elämystä on Kati Lukan lavastus, Tarja Simonen puvustus ja näytelmän fantastinen musiikki, jonka Alberto Iglesias on säveltänyt Almodóvarin elokuvaan.

Katsojan tunteet läikkyvät liikutuksesta nauruun, surusta iloon. Kaiken keskiössä on äiti, äidin rakkaus ja vahvuus. Annika Poijärvi ilmentää kaikkea tätä Manuelana, äitinä, joka menettää poikansa ja saa pojan tilalle. Hän on rakkaudessaan järkkymätön, vahva peruskallio kuten äidit ovat.

    Äiti on peruskallio. Annika Poijärvi ilmentää sitä roolissaan upeasti. (kuva Tommi Mattila)

Kohun keskelle syyttä suotta joutunut Janne Reinikainen tekee suurenmoisen roolin Agradona. Hän on koominen, vakava ja lopulta tärkeä liima osana erikoista perheyhteisöä. Sillä perheet voivat olla monimuotoisia, eikä suhteisiin tarvita välttämättä biologisia siteitä tai sukupuolimäärittelyä. Olisi ollut suuri sääli, jos Reinikainen ei olisi voinut toteuttaa rooliaan juuri siten miten hän sen tekee.

Aksa Korttila on loistanut jo monissa Kansallisen produktioissa, ja sen hän tekee nytkin Rosana. Hänen ilmaisunsa on kevyttä, vapaata kaikista maneereista ja turhista alleviivauksista. Mielenkiintoisen debyytin näyttämöllä tekee karsimaattinen nuori Karim Rapatti!

    Aksa Korttila, Janne Reinikainen ja Annika Poijärvi.  (kuva Tommi Mattila)

Petri Liski, Katariina Kaitue ja kaikki te muut: teitte teatterielämyksestä unohtumattoman.

PS. Ilta alkoi iltavahtimestari Matti Patanan ainutkertaisella esityksellä, kun hän sai nousta näyttämölle ja antaa koronan takia turvaohjeet. Hyvin hän sen tekikin!