Raiskaus ei ollut sun syy!

"Se ei ollut sun syy, SE EI OLLUT SUN SYY," huutaa ensi-iltayleisö esitykseen kuuluvana osana helsinkiläisessä Kapsäkki-teatterissa, kun Amanda Palon monologinäytelmä Kilari loppuu. Esitykseen ei kuulu se, että yleisö osoittaa kiitoksensa nuorelle taiteilijalle seisaaltaan. Hänet aplodeerattiin kolme kertaa takaisin näyttämölle.

Amanda Palon rohkea teko vapauttaa.

Amanda Palon rohkea teko on kertoa tarinansa seksuaalisesta väkivallasta, raiskauksesta, jonka uhriksi hän 20-vuotiaana joutui. Kilarin käsikirjoitus ja dramatisointi ovat hänen ja sisarensa Olga Palon käsialaa. Olga Palo on myös ohjannut Kilarin.

Esitys rakentuu kahteen osioon - Amanda Palo näyttelee huumorilla taidehistorioitsijaa, joka kertoo naisen esineellistämisestä kuvataiteessa. Esimerkkinä on muun muassa Tintoretton maalaus Lucretiasta, joka tekee itsemurhan jouduttuaan raiskatuksi. Siis häpäistyksi, liatuksi, huoraksi alennetuksi kuten monissa kulttuureissa nainen edelleen joutuu raiskauksen jälkeen kokemaan.

Toisessa osiossa Amanda Palo kertoo oman kokemuksensa, sitä seuranneen mustan elämänjakson ja syvän masennuksen, jonka aikana hän luuli tulevansa hulluksi. Hän meni rikki, mutta rohkeus kertoa tapahtunut paljastaa, että hän on nyt ehjä. Ja tavattoman vahva  sekä hyvä näyttelijä!

Kilari on äärimmäisen tärkeä esitys, ja se osuu juuri nyt ajankohtaan, jossa #metoo-kampanja leviää ympäri maailmaa - ainakin läntistä maailmaa. Amanda ja Olga Palo alkoivat työstää näytelmää jo kauan ennen kampanjaa, tietämättään, että aihe on syksyn kuumin. Rohkeasti sisarukset seisovat tarinansa edessä, ja rohkeita ovat heidän vanhempansa, pukusuunnittelija Riitta Anttonen-Palo ja näyttelijä Jukka-Pekka Palo. Voi vain kuvitella, millainen on ollut vanhempien hätä, kun tyttären kokemus ja sitä seurannut masennus vievät tätä syvälle ahdistuksen syvimpiin syövereihin.

Oli upeaa nähdä, että yleisö koostui nuorista naisista ja miehistä. Ehkä heidän sukupolvensa saa vihdoin katkaistuksi naisia seksuaalisesti alistavan ja esineellistävän kulttuurin. Että me naiset saisimme olla rauhassa missä ikinä olemmekaan. Oli päällämme mitä tahansa, olimmepa minkä näköisiä hyvänsä, meillä on oikeus olla naisia.

Omalla kohdallani olin joutua Amanda Palon kokemaan tilanteeseen ollessani kolmekymppinen nuori, ujo toimittaja. Esimieheni käytti erästä tilannetta hyväkseen ja vasta myöhemmin ymmärsin, mitä hänellä oli ollut mielessään. Selvisin luultavasti raiskaukselta sattumalta. Häpesin tilannetta niin, etten kertonut siitä moneen vuoteen kenellekään. Ikään kuin tilanne olisi ollut minun syytäni.

Yhdenkään naisen ei pitäisi tuntea häpeää tai syyllisyyttä siitä, että häntä on kohdeltu tai edes yritetty kohdella seksuaalisesti alistavasti.

Apua seksuaalista väkivaltaa kokenut voi hakea täältä: Raiskauskeskus Tukinainen, tukinainen.fi, Naisten linja, naistenlinja.fi