Kurkistus vaali-illan kulissien taakse ja muutamia muita havaintoja

Tuntia ennen Säätytalon suoraa tv-lähetystä Snellmaninkadulla Helsingissä sijaitseva talo oli poliisi- ja lähetysautojen saartama. Epätietoisinkin kansalainen saattoi ounastella, että jotain merkittävää oli tekeillä.

Sisään mennessämme meiltä toimittajilta ja kuvaajilta pyydettiin ensin henkilöllisyystodistusta, sitten sitä kysyttiin uudestaan sisällä, kun haimme akkreditointikorttimme. Sen jälkeen oli vielä lentokentiltä tuttu laukkujen ja itse tulijan läpivalaisu. Sisään päästiin, mutta samat turvatarkastukset uudelleen, koska olin unohtanut kännykkäni kuvaaja Petri Mularin autoon. Mutta eipä hätiä mitiä, olimme tapamme mukaan yli tunnin etuajassa ja saimme rauhassa tutustua kello 20.00 alkavan suoran tv-lähetyksen tiloihin.

Melkein aito Sauli Niinistö.

Tekniikkaa vuonna 1891 valmistuneella Säätytalolla oli röykkiöittäin; johtoja, tietokoneita, tv-kameroita, kameroita, kännyköitä ja mikrofoneja. Eipä olisi talon suunnitellut arkkitehti Gustaf Nyström voinut aavistaa, miten moderniksi vanha rakennus hetkessä muutetaan. Tosin onhan sieltä ennenkin nähty jännittäviä tv-lähetyksiä - muun muassa vuonna 1993, jolloin keskustan kansanedustaja Kauko Juhantalo tuomittiin valtakunnanoikeudessa vuoden ehdolliseen vankeuteen lahjusten vaatimisesta.

Täydessä työn touhussa jo ennen h-hetkeä olivat Ilta-Sanomien politiikan toimittaja Timo Haapala ja Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Marko Junkkari. Kuuntelin vieressä ihaillen, kun herrat suolsivat suoraa lähetystä IS- ja HS-tv:hen. Analyysia oli antoisaa kuunnella, kiitos herrat siitä!

Tv-toimittajat ottivat toisistaan kännykkäkuvia ennen lähetyksen alkua. Marja Sannikka kuvasi Seija Vaaherkumpua, joka edusti tyylikkäänä mustavalkoisessa leningissään, ja Ylen uutis- ja ajankohtaistoiminnan päätoimittaja Jouko Jokinen sovitteli korvanappia paikoilleen. Muistan miehen 1980-luvun alusta, jolloin hän Sanomien toimittajakoululaisena tuli kesäksi harjoitteluun Me Naiset -lehteen. Yhtä pitkä hän oli jo silloin.

Ulkomaisten medioitten toimittajat rynnistivät kuin sonnilauma paikalle, kun ehdokkaat tulivat sisälle. Lähetyshuone oli kuuma kuin pätsi, vaikka lamput ovat nykyään led-lamppuja. Sen tiedon minulle kertoi kuvaaja Petri.

Sauli Niinistön ilme oli paljon puhuva, kun ennakkoäänet tulivat.

Jos vaalit olisi voitettu pituudella, niin keskustan Matti Vanhanen ja demareitten Tuula Haatainen olisivat voittaneet muut ehdokkaat pään mitalla. Nyt ei ollut kuitenkaan kyseessä pituuskilpailu, ja Sauli Niinistön historiallisen suuri voitto selvisi tasan kello 20.00.

-Tämä ei ole kannanotto kenenkään puolesta, mutta kuka olisi jaksanut kahta viikkoa ruotia sitä, millainen Sauli on ja millainen Pekka on, IS:n Timo Haapala, entinen kollegani, sanoi minulle juuri ennen lähetyksen alkua.

Sitä riesaa ei tullut. Siirryimme vauhdilla Petrin autolla Snellmaninkadulta Vanhalle, tosin auton saimme Kiasman taakse parkkiin. Sitten juoksujalkaa Niinistön voitonjuhliin, joissa tuoksuivat hodarit ja viini.

Varsinaisia pintajulkkiksia ei juhlissa näkynyt, mitä nyt Pepe Willberg ja vaimonsa Pauliina Visuri vilahtivat väentungoksen keskellä.

Lavan reunalla punaisessa asussaan istuva Aira Samulin, 90 v.  äityi kehumaan kaikkia ehdokkaita, vaikka on henkeen ja vereen niinistöläinen: - Väyrynen on uuttera, Huhtasaari hyvä esiintyjä, mutta Níinistö on ylivoimainen! Hän on hoitanut upeasti presidentintehtävät ja tekee työtään täydellä sydämellään.



Vaikka väki hurrasi itsensä käheäksi tasavallan presidentin saapuessa paikalle, niin juhlatunnelma lässähti kasaan vajaassa puolessa tunnissa. Helsingin apeat, räntäsateiset kadut ammottivat tyhjyyttään, kun presidentti kiipesi turvamiesten saattamana autoonsa.

Pitkän päivän ilta oli lopussa, mutta Niinistön kampanjaväki lupasi kahvit kaikille vielä seuraavana aamuna Cafe Niinistöissä.