Ensimmäinen aamu paljasti, millaiseen lomaparatiisiin olin tullut. Viiden tähden hotellin parvekkeelta avautui näkymä merelle ja hiekkarannalle sekä neljälle hotellin uima-allasalueelle. Niiden takana kohosi arkkitehtonisesti monimuotoisten pilvenpiirtäjien tornit. Iltaisin ne loistivat valoissaan kuin timantit tai majakat merellä. Näky oli niin kaunis, ettei olisi hennonnut mennä nukkumaan ollenkaan.
Luontoa Dubaissa on rantaviivan verran.Viiden tähden hotellissa pelasi kaikki, palvelu ja tarjonta. Runsas ja monipuolinen aamiainen ja kello kolmen tee kaikkine herkkuineen pitivät huolen siitä, että iltaruokaa alettiin miettiä vasta kello kahdenkymmenen maissa. Kävin kaksi kertaa hotellin kylpylässä hieronnassa ja sain viikkoja särkeneen niskajumini laukeamaan. Kiitos siitä Intiasta kotoisin olevalle hieroja Manille, jonka kädet tiesivät mitä tekivät.
Äkkilähdön takia käteisvarani olivat sitä luokkaa, että raha riitti juuri ja juuri illallisiin. Dubaissa näet mikään ei ole halpaa. Alkoholiin tosin kului vähän rahaa, sillä sitä myydään vain hotellien ravintoloissa ja baareissa. Kaupungilla ei missään.
Tutustuminen loisteliaaseen kauppakeskukseen, Dubain Malliin, oli palkitseva kokemus - ei kuitenkaan ostosvimman takia. Vaeltelimme kauppakeskuksessa viisi tuntia ja oivalsimme, että mitään ei tarvitse ostaa. Vaikka tarjolla oli maailman kaikki kaunis turhuus, emme tarvinneet sitä. Turhuutta voi katsella, mutta yhä vähemmän tuntuu nykyään paremmalta.
Yksi maailman korkeimmista pilvenpiirtäjistä Dubai Mallin kupeessa.Turistina minun ei tarvinnut tuntea syyllisyyttä rahan hassaamisesta, sillä vielä vähemmän rahaa on Dubain erinomaisesti toimivasta palveluyhteiskunnasta vastaavalla vierastyövoimalla. Sitä tulee Intiasta, Pakistanista ja yhä enemmän myös Filippiineiltä.
Huonosti palkatut työntekijät rakentavat autiomaan hiekalle nousseeseen Dubaihin lisää loisteliaita pilvenpiirtäjiä, he ovat hotellien ja ravintoloiden työntekijöinä ja pitävät kaupungin putipuhtaana. Niin puhtaita jalkakäytäviä en ole nähnyt missään kaupungissa! Kun joku oli pudottanut katukäytävälle jäätelöä, oli siivouspartio ämpäreineen ja harjoineen sekunnissa paikalla. Roskia tai jätekasoja ei näkynyt missään.
Vierastyöläisten todellisuus häivähti silmiini vain hetken auringon laskettua, kun miesjoukko kehnoissa vaatteissaan odotti bussia kaupungin ulkopuolella sijaitseviin parakkiasumuksiinsa. Niitä ei turisteille tietenkään näytetä.
- He ansaitsevat silti niin paljon, että voivat lähettää kotiinsa rahaa, kertoi yksi paikallisista.
Ristiriita on silti räikeä ökyrikkaiden nauttiessa kaikesta siitä, mitä rahalla saa. Kaupunkia seitsemän kilometrin matkan halkova kanava, sen rannoilla keinahtelevat miljoonia maksavat huvijahdit ja toinen toistaan upeammat pilvenpiirtäjät ovat yksi todellisuus. Toinen löytyy vierastyöläisten parakeista.
Kävelykatu kanavan varrella on seitsemän kilometriä pitkä. Ravintoloita on vieri vieressä, eikä turisteja houkutella sisään monien etelän kohteiden tavoin. Kohteliaisuus on yksi maan tunnusmerkkejä.
Ihanaa, kohteliaisuutta!
VastaaPoista