He ovat rakastuneet, rakastaneet, pettyneet, eronneet, vihanneetkin, nämä kaksi vahvaa, suurenmoisen karismaattista näyttelijää.
Pirkko Saisio ja Marja Packalén ovat eläneet ja elävät elämää, jota kannattaa muistella. He eivät kaihda muistamasta KOM-teatterin näyttämöllä.
Yleisö oli ensi-illassa myyty ensimmäisestä repliikistä ja heti perään ensimmäisestä muistosta, jossa Marja Packalén kuulee Oulussa KOMin kiertueella lapsenlapsensa syntymästä. Ettäkö olisi nauttinut muutaman lasillisen - peruukki päähän ja totuus esille. Viimeinen calvados-lasillinen siemaistiin kello viisi aamulla, ja Eero Aho joutui herättämään tuoreen isoäidin aamulla. Kiertuebussi jo odotti!
Valehtelijan peruukki -esitys on jatko-osa Odotus-esitykselle, joka nähtiin KOMissa vuonna 2009. Työryhmä on sama lahjakas naiskolmikko kuin silloin, Saisiota ja Packalénia haastatteli puolitoista vuotta näytelmäkirjailija, ohjaaja Heini Junkkaala ja ohjasi tämänkin esityksen.
Valehtelijan peruukki on kolmikon mosaiikkimainen kudelma naisen elämästä. Fakta muuttuu myös fiktioksi, mutta todellista elettyä elämää esityksessä on paljon. Näyttelijät eivät hienotunteisesti paljasta nimiä, eivätkä rehentele rakkaussuhteillaan. Se tuntuu erityiseltä raikkaalta ajassa, jossa mässäillään paljastuksilla ja kehutaan kaadoilla. Ajassa, jossa yleissivistys on kadoksissa.
Jokainen teatterimaailmaa seurannut voi aavistaa, kuka oli Marja Packalénin rakastaja "Kaulus" Turun Kaupunginteatterin hurjina vuosina 1970-luvulla, jolloin ohjaajina kohahduttivat Kalle Holmberg ja Ralf Långbacka. Tai kuka on Packalénin lasten isä, puoliso "Farkku", tai Pirkko Saision monivuotinen suhde "Silkkiin".
Marja Packalén ja Pirkko Saisio muistojen keskellä, keskellä elämää. (kuva Noora Geagea)
Vaateripustimilla olevat takit ja leningit muuntuvat moniksi, muuntuvat puolisoiksi, lapsiksi, lapsenlapsiksi, kohtaamisiksi ja eroiksi.
Tarina kulkee muistosta, tunnetilasta ja tapahtumasta toiseen, ja dialogin sujuvuus paljastaa harjoitusten määrän, mutta myös sen, miten Pirkko Saisio ja Marja Packalén nauttivat yhteisestä työstään.
Lopussa näyttelijät vetävät palttoot ylleen ja miettivät hautajaisiaan. Mutta hei - heidän on tunnustettava, ettei elämä ole vielä lopussa, sillä kymmenen vuoden kuluttua on luvassa trilogian kolmas osa.
Silloin ollaan jo kasikymppisiä, ja elämää on eletty lisää jälleen kymmenen vuotta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti