Vuonna 1933 Jämsänkoskella syntynyt mies oli taiteilija henkeen ja vereen, kirjailija, runoilija, suomentaja, toimittaja, käsikirjoittaja, näyttelijä, laulaja. Tuntui kuin luonto olisi tuhlaillut lahjojaan hänelle. Jukka Virtanen oli sanavirtuoosi, jonka kynästä syntyi kymmeniä lauluja, runoja ja tekstejä.
Haastattelin häntä muutaman kerran. Yhden tapaamisen muistan erityisesti - istuimme Etelä-Haagassa Musta Hevonen -ravintolassa ja tein juttua Me Naiset -lehteen isästä ja pojasta, Jukasta ja Ville Virtasesta.
Jukka puhui avoimesti alkoholismistaan kuten monissa muissakin haastatteluissa ja mietti, mitä se on hänen poikaansa vaikuttanut. Pääsimme aiheessa syvälle, ja sen tapaamisen jälkeen näimme usein eri teattereiden ensi-illoissa.
"Mitä Liisa", hän huudahti aina ja otti karhunsyleilyynsä.
Jukan kynä oli ehtymätön, ja hän oli muun muassa Veikkaaja-lehden kolumnisti niihin aikoihin, kun mieheni Juha Heiskanen vaikutti siellä päätoimittajana. Aina kolumnin lähetettyään Jukka soitti Juhalle ja intoili: "Eiks ollutkin hyvä kolumni!"
Edelläkerrottu kuvaa hyvin Jukkaa - hän oli vilpitön, innoissaan kuin pikkupoika ja suorapuheisuudessaan jotain muuta kuin monet tuppisuiset suomalaiset.
Kirjoittaessani laulaja Matti Eskon Valtakunnan rekkamies -elämäkertaa (Docendo 2017) Matti kertoi heidän yhteisestä syksystään Rovaniemellä vuonna 2000. Jukka pyysi silloin Mattia joulupukin rooliin Rovaniemen kaupunginteatterille kirjoittamaansa näytelmään Pukinpunainen.
Näytelmää esitettiin kahtena vuonna, ja mukana Rovaniemellä olivat myös Matin vaimo Pirjo ja Jukan vaimo Liisa.
"Ystävyys Jukka Virtasen kanssa johti siihen, että esitysviikkojen aikana Matti ja Pirjo asuivat hänen kanssaan samassa kämpässä Rovaniemen keskustassa. Jukka oli aluksi asunut yksin, mutta se oli johtanut liiallisiin houkutuksiin, häntä riivaaviin ryyppyputkiin. Kun Liisa tuli kaupunkiin toisena jouluna, Jukka lopetti ryyppäämisen. Hän kirjoitteli omassa huoneessaan, ja välillä Matti ja hän kävivät kaupungilla totoamassa.
Matti ja Pirjo näkivät yhteisasumisen aikana Jukka Virtasen herkän puolen, haavoittuvankin. Kun hän sai diagnoosin eturauhassyövästään, hän pyysi Pirjoa henkiseksi tueksi ja kuskiksi Rovaniemen lentokentälle. Helsingin päässä vastassa oli Liisa."
Yksi hienoimmista Jukan teksteistä on hänen Peter Pan -musikaalin kirjoittamansa Kauniin kuoleman maa. Jukka Linkola sävelsi musikaalin, Ritva Holmberg dramatisoi sen ja Helsingin Kaupunginteatterin kantaesityksessä Peter Pania näytteli Susanna Haavisto. Vuosi oli 1984.
Jukka tavoitti laulunsa sanoissa herkästi sen, mikä on jokaisen ihmisen edessä:
"On edessä kyynelten lahti,
sen takana kauniin kuoleman maa.
Ja suurten surujen huvijahti,
sinne kulkijan kerran kuljettaa.
Kukin lähteä saa aikataulunsa mukaan,
eikä myöhästy kukaan,
sillä kaunis on kauniin kuoleman maa...
Kun kerran sä laivalla lähdet,
on suuntana kauniin kuoleman maa.
Ja suuren seikkailun matkan tähden,
hytti hyvä on laivaan varmistaa.
Eikä pelottava ole lähtöni hetki,
sillä hieno on retki.
Kovin kaunis on kauniin kuoleman maa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti