Elämisen sietämätön keveys

On uskomatonta, että Lokki-näytelmä elää vuosikymmenestä ja jo vuosisadasta toiseen. Kirjailija Anton Tsehov tuskaili itsekin sitä, että hänen näytelmässään ei ole juonta, eikä siinä tapahdu varsinaisesti mitään. Ensi-ilta Pietarissa Aleksanterin teatterissa vuonna 1896 oli katastrofi. Ihmiset nauroivat, keskustelivat keskenään kesken esityksen, vihelsivät ja huutelivat ivahuutoja. Kirjailija pakeni nolattuna teatterista ulos takakautta.

Lokki nousi siivilleen kaksi vuotta myöhemmin Moskovan taiteellisessa teatterissa, jolloin suuri teatterin uudistaja Konstantin Stanislavski ohjasi sen. Pato murtautui, esitys loppui korviahuumaavaan aplodimyrskyyn.

Lokin menestys ei ole uskomatonta, ei sittenkään. Ei tarvita dramaattisia juonenkäänteitä, sillä kaikki mikä Lokissa tapahtuu, tapahtuu tunnetasolla. Siinä elämässä, jota me elämme. Kurkotamme tähtiin, rakastumme, riudumme rakkaudesta, olemme taitamattomia tai tökeröitä ihmissuhteissa. Lokissa korostuu myös maalaisaateliston elämisen sietämätön keveys.

Suomen Kansallisteatterin pienen näyttämön Lokki on tyylitelty, visuaalisesti vaikuttava esitys. Ohjauksen ja sovituksen tehnyt Anne Rautiainen on hankkinut oppinsa ennen Teatterikorkeakoulua Intiassa, jossa hän tutki eteläintialaista tanssi- ja nukketeatteria sekä Japanissa näyttelijänä tokiolaisessa varjoteatterissa. Rautiaisen liikekieli, Katri Renton lavastus ja Saija Siekkisen puvustus luovat näyttämölle unenomaisen tunnelman.

Maria Kuusiluoma ja Miro Lopperi Irina-äitinä ja poikana, Vesa Vierikko Irinan veljenä. (kuva Tommi Mattila).

 

 

Näyttelijä Maria Kuusiluoma viettää näytelmässä 25-vuotistaiteilijajuhlaansa ja tekee komean, näyttävän roolin itsekeskeisenä Irina-näyttelijättärenä, jolle mikään muu ei merkitse mitään kuin ne saamansa aplodit, ne aplodit! Kuusiluoman tulkinta, ääni ja artikulaatio todistavat millainen taito pitkän uran tehneellä näyttelijällä on hallussaan. Hän on aplodinsa ansainnut.

Vaan on näyttämöllä muitakin koskettavia roolitulkintoja. Yksi on Emmi Parviaisen tuskaisa Masa, ja hän laulaa väliajan jälkeen sellaisen biisin, että yleisö on polvillaan. Aksa Korttila on vielä viaton, näyttelijän urasta haaveileva Nina, Teatterikorkeassa vielä opiskeleva Miro Lopperi vaikuttavan herkkä, kirjailijan uralle tähtävää Irinan poika Konstantin, Jussi Lehtonen vimmainen, kirjailijan luomistyötä tekevä Irinan rakastaja. Ja moni muu.

Ei tarvita valtavia spektaakkeleja, ei videotykkejä, riehuntaa näyttämöllä, jotta katsoja tuntisi itsensä ravistelluksi. Henkisesti kylläiseksi.

 

Jussi Lehtonen ja Emmi Parviainen tekevät vahvat roolit Lokissa. (kuva Tommi Mattila)