Supernaisten yhteistyötä Viron ja Suomen välillä
Kahden päivän reissu Tallinnaan tuntui pidemmältä kuin olikaan, niin paljon tunteita, elämyksiä ja ystävyyttä siihen mahtui. Aika paljon myös liikutuksen kyyneleitä.
Viro juhli olemassaolonsa ja historiansa ratkaisevinta hetkeä, uuden itsenäisyytensä 30-vuotissyntymäpäivää. Itse asiassa Virosta tuli itsenäinen jo helmikuussa 1918 eli maan itsenäisyys uudistettiin, ja ulkovallat kutsuttiin tunnustamaan tapahtunut. Julistus annettiin 20.8.1991 kello 23.03., ja uudeksi itsenäisyyspäiväksi tuli seuraava päivä, 21.8.
Olin juhlistamassa myös taannoista satavuotispäivää, jolloin teimme valokuvaaja Petri Mularin kanssa reportaasin Apu-lehteen. Oli upeaa todistaa taas tätä uuden itsenäisyyden 30-vuotisjuhlan riemua ja virolaisten syvää isänmaanrakkautta.
Mu isamaa, mu õnn ja rõõm (Isänmaani, onneni ja riemuni)!
Emäntinämme toimivat elokuun lopussa eläkkeelle jäävä Visit Tallinnan legendaarinen Mall Oja ja Visit Estonian Malle Kolnes. Mall Oja on lukuisten suomalaisten toimittajien tuntema silta Viron ja Suomen välillä. Hän jää eläkkeelle elokuun lopussa, mutta epäilemättä yhteistyö jatkuu.
Yksi matkan koskettavista hetkistä oli, kun Suomen Viron suurlähettiläs Timo Kantola luovutti upeasti uudistetun Tallink City hotellin illallisilla Mall Ojalle kunniakirjan hänen tekemästään yhteistyöstä maittemme välillä. Mall oli tapansa mukaan vaatimaton ja hyvin liikuttunut huomionosoituksesta.
Mall ja Malle ovat supernaisia Virossa, suomalaisten puolelta heitä ovat kolmen varustamon, Viking Linen, Tallink Siljan ja Eckerö Linen viestinnästä vastaavat Christa Grönlund, Marika Nöjd ja Iida Toikka-Everi. On fantastista nähdä, miten yhteistyö sujuu. Nämä kolme supernaista kutsuvat itseään Laivatytöiksi, ja juuri tässä kohtaa tytöttely on ihan kunnianimi!
Viking Linen Christa Grönlund, Tallink Siljan Marika Nöjd ja Eckerö Line Iida Toikka-Everi kiittivät Visit Tallinnan Mall Ojaa vuosikymmenien yhteistyöstä. Ja ystävyydestå!
Kolme naista oli myös Viron itsenäisyysjulistuksen takana. Sosiologi, entinen ministeri Marju Lauristin, Emke-puolueen Liia Hänni ja Viron kongressin edustaja Sirje Endre laativat julistuksen muutamassa tunnissa. "Ei se mikään itsenäisyysjulistus ollut, vaan käytännöllinen ohjelma", Lauristin kertoo Helsingin Sanomien haastattelussa. Hän tarkoittaa sitä, että Viro oli itsenäinen, mutta vuosikymmeniä Neuvostoliiton miehittämä maa.
Laivatyttöjen, Mall Ojan ja Malle Kolnesin luotsaamina tutustuttiin Laululavan uuteen vierailijakeskukseen ja kuultiin seuraavan päivän itsenäisyyspäivän konsertista, johon osallistui 10 000 ihmistä. Miten se on korona-aikana mahdollista? Siten, että Laululavan sisäänkäynnillä kysyttiin koronarokotustodistusta ja jos sitä ei ollut, katsoja ohjattiin pikatestiin. Miksi tämä on niin vaikeaa meillä Suomessa?
Maittavalla lounaalla Maarjamäen linnan Riviera Palais -ravintolassa kuulimme muun muassa sen, että Virossa on yli 200 museota, ja yksi ensi viikon presidentinvaalien yllätysnimistä saattaa olla Tartossa sijaitsevan Viron kansallismuseon johtaja Alan Karis!
Ja pakko todeta, että museoita virolaiset osaavat tehdä. Tallinnan Taideteollisuus- ja Designmuseon uusi pysyväisnäyttely Johdatus virolaiseen designiin kertoo oman tarinansa siitä, miten hienoja taiteilijoita ja suunnittelijoita Virolla on vuosikymmenien ajan ollut.
Toisen matkapäivän hiljaiseksi mykistävä elämys oli Paterein vankilan Kommunistien uhrien museo. Kävin Patereissa vuonna 2012 kirjailija Sofi Oksasen kanssa. Hän oli juuri julkaissut romaaninsa Kun kyyhkyset katosivat, mutta jälleen. Paterein historia hyökkäsi suoraan ihon alle, Kosteiden ja ahtaiden sellien ovilla ei riitä sanoja. Miten kukaan on voinut selvitä hengissä fyysisesti saatikka henkisesti niissä olosuhteissa?
Maailma muuttuu - ehkä jossakin kohtaa myös parempaan suuntaan, vaikka hirmuhallitsijoita ja ihmisoikeuksen polkijoita ja ääriliikkeitä riittää joka maailmanajassa. Afganistanin tämän hetkiset kauhukuvat nousivat museossa hetkessä mieleen.
Paterei kokee lähivuosina valtavan uudistuksen. Linnoitukseen on suunnitteilla hotelli, ravintoloita, työpajoja ja ehkä myös asuntoja. Projektin pitäisi olla valmis vuonna 2026, ja jos ei ole, niin Viron valtio lunastaa Paterein takaisin itselleen. Projekti on herättänyt jonkin verran soraääniä, mutta vähemmän kuin KGB-museo osoitteessa Viru Väljäk 4. Se avattiin vuonna 1998. Aikaa on ehkä nyt kulunut enemmän, ja nuoremmmat sukupolvet kestävät myös Paterein muutoksen.
Yksi matkan kohokohdista oli vierailu ja kotikonsertti Liisa Ojaveerin kulttuurikodissa. Koti on ollut saman suvun hallussa vuodesta 1939, läpi sotien ja vaikeiden neuvostovuosien. Liisa on työskennellyt muun muassa Eesti Instituutissa, Viron presidentin kansliassa ja Helsingin Viron suulähetössä kulttuurinevuoksena. Hänen uransa ja elämäntarinansa olisi yksi yksi tarinan arvoinen!
Liisa sai 7-vuotiaana lahjaksi flyygelin isoäidiltään, kuuluisalta näyttelijä Lisl Landaulta. Saimme kuunella koskettavan kotikonsertin, jonka meille piti 19-vuotias musiikinopiskelija Sofia Khichia. Hetki, jota ei unohda.
Kotiinpaluun hetkellä kävelimme vielä Tallinnan sataman uuden kansainvälisen risteilysataman promedaanilla. Mieleen tuli New Yorkin High Line. Risteilysataman yli 800 metriä pitkän promenaadin varrella on useita istuskelupaikkoja, kahviloita ja ravintoloita.
Mitkä olivat tämän matkan oivallukset?
Se, että Virossa osataan ja luotetaan tulevaisuuteen, ja että matkailu on turvallista, kun muistaa itse toimia vastuullisesti. Paluu Helsinkiin Katajanokan terminaaliin sujui sekin hyvin. Matkustajat ohjattiin terminaaliin kolmea eri linjaa pitkin - koronatestiin menevät yhteen, Finnentry-kaavakkeen täyttäjät toiseen ja kolmanteen rokotustodistuksen haltijat.
Ei epäilystäkään seuraavasta matkasta Viroon!
Tallinnan kansainvälisen risteilysataman promenaadilla voi virittäytyä seuraaviin matkoihin! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti