Liisan seikkailut

Kyynelkanavat aukesivat

Tunteet olivat monesta syystä pinnassa Helsingin kaupunginteatterin uuden musikaalin Niin kuin taivaassa ensi-illassa. Katsoja oli sananmukaisesti taivaassa - teatterissa jälleen ja monin tavoin koskettavan esityksen lumoissa. 

Oli jotenkin sydäntäsärkevää nähdä, miten koronarajoitusten takia 900 hengen katsomossa saa istua vain pari sataa ihmistä, ja miten tunnontarkasti teatterin vahtimestarit antoivat turvaohjeita siitä hetkestä alkaen, kun astuimme sisään ulko-ovista. Sen turvallisempaa paikkaa ei taida tällä hetkellä olla kuin teatteri!!

Ruotsalaisen säveltäjän Fredrik Kempen musiikki soi suoraan sydämeen, samoin Kay ja Carin Pollakin kirjoittama tarina. Se kertoo maailmankuulun kapellimestarin paluusta pieneen kotikyläänsä jossain päin Ruotsia, hänen siellä lapsuudessaan kokemastaan fyysisestä ja henkisestä kiusaamisesta ja siitä, millaisen hengen hengenvaarallisesti sydänsairas mies saa puhallettua kyläläisten kirkkokuoroon.

Tuukka Leppänen ja Oona Airola ovat koskettavan tarinan rakastavaiset. (kuva Otto-Ville Väätäinen)

Musikaalin tarina ei ole mitään unelmankevyttä hattaraa. Tarina puuttuu riipaisevasti kiusaamiseen, vammaisuuden ja erilaisuuden hyväksymiseen, perheväkivaltaan, kirkon ylivaltaan ja lopulta unelmiin, jotka voivat toteutua, jos ihminen uskoo itseensä. Jos ei itse usko itseensä, ei kukaan muukaan usko...

Vavisuttavan vahvoja teemoja kaikki, mutta mahtuu tarinaan myös paljon huumoria ja naurua. Ruotsalainen ohjaaja Jakob Höglund tavoittaa ohjauksessaan kaikki nämä teemat.

Tuukka Leppänen on yliveto pääroolissa. Hän osoittaa sydäntäsärkevästi oman haurautensa,  epävarmuutensa ja kipuilunsa uran menestysvuosien jälkeen. Ja laulaa kuin taivaassa! Oona Airola tekee debyytin musikaalitähtenä ja on luonteva elämässään miehiin pettyneenä naisena. Sinikka Sokka valaisee jälleen kerran näyttämön omissa soololauluissaan, samoin Emilia Nyman väkivaltaisen miehensä nyrkin alla elävänä vaimona. Puntti Valtonen on valloittavan ketterä ja suupaltti kylän puuhamies.

Sinikka Sokka on vuosien jälkeen jälleen kaupunginteatterin lavalla! (kuva Otto-Ville Väätäinen)

Ja voi taivas millainen viulisti näyttämöllä nähdäänkään - nuori Miska Lundberg soittaa itsensä suoraan ihon alle ja samaa voi sanoa Eeva Konnun johtaman orkesterin soinnista.

Kaupunginteatterin menestysmusikaali Pieni merenneito herkutteli ainutlaatuisen upeilla lavastuksillaan, Niin kuin taivaassa on visuaalisesti hyvin minimalistinen. Lavastaja Sven Haraldsson käyttää tehokkaasti tyhjää valkoista tilaa, ja mustat, näyttelijöiden ja tanssijoiden liikuttelemat tolpat ovat välillä kuin kuusimetsä, välillä kirkon urkupillistö.

Musikaalin kestoksi on merkitty kaksi ja puoli tuntia. Ennakkoesityksessä tarina venyi puoli tuntia pidemmäksi, mutta tiivistyy toivottavasti esitysten edetessä.