Suurien tunteiden Mary Poppins
Jotain sadunomaista ja lohdullista maailman synkkien uutisten keskellä oli syyskuun ensimmäisen päivän illassa. Pääsin pienen, vain kahdeksan hengen lehdistöporukan ja teatterin henkilökunnan kanssa Svenska Teaterniin, joka availee oviaan vähitellen isommallekin yleisölle.
Meidät oli kutsuttu katsomaan Mary Poppins -musikaalin "piiloensi-iltaa" kuten teatterin tiedottaja David Lindström asian esitti. Itse asiassa tilaisuus oli musikaalin lämmitysharjoitus, pääsehän esitys vihdoinkin koronasulun jälkeen uudelleen siivilleen joulukuun alussa. Silloin toimii myös näyttämön ylälaidassa oleva tekstityslaite, josta ruotsia taitamattomat voivat seurata suomenkielistä tekstiä.
Musikaalia ehdittiin esittää ennen koronan aiheuttamaa teatterin sulkeutumista vain seitsemän kertaa. Teatterinjohtaja Joachim Thibblin ei halunnut liiemmin murehtia menneitä raskaita kuukausia, vaan odottaa taiteilijoiden ja meidän katsojien kanssa, että aluehallintoviraston kahden metrin turvavälivaatimukset poistuvat pikaisesti.
"Odotamme myös, että lokakuusta lähtien saamme ottaa katsomon täyteen", Suomen Teatterit ry:n hallituksessa vaikuttava Thibblin kertoi ennen esityksen alkua. Turvajärjestelyt maskeineen ja käsidesipisteineen ovat teatterissa siinä kunnossa, ettei kenelläkään pitäisi olla valittamista.
Mary Poppins on teatterin kaikkien aikojen suurin satsaus - siitäkin huolimatta, että siellä on nähty suursatsauksia ennenkin (mm. Mamma Mia, Kristina från Duvemåla).
Mary Poppins on sama uusi versio, jota ehdittiin esittää hetki Lontoon West Endissä ennen kuin sielläkin jouduttiin sulkemaan teatterit. Ja nyt nimenomaan Suomessa ja Svenska Teaternissa, mikä on jo tapaus sinänsä.
Nokikolareiden steppikohtaus on ennennäkemättömän upea, mukana tietenkin Josefin Silén, Denny Lekström ja lapset, joiden rooleissa "piiloensi-illassa" nähtiin Anna Kettunen ja Arthur Waselius. |
Tanssivaa Neleus-patsasta näyttelee taiturimainen Lasse Lipponen. |
Istuessani muutaman kollegan kanssa ensimmäisellä parvella tuntui itse asiassa siltä kuin olisin lentänyt sateenvarjolla suoraan Lontoon teatterimaailmaan. Musikaali on toteutettu tarkassa yhteistyössä Cameron Mackintoshin kanssa, ja Svenskanin teatteritila, niin näyttämö kuin katsomokin ovat saman henkiset kuin West Endin vanhat teatterit. Ei tarvita hehtaarihallia vaikuttavasti vaihtuviin lavastuksiin, jotka on Svenskaniin on tehnyt Jani Uljas. Upea puvustus on Pirjo Liiri-Majavan käsialaa.
Markku Nenosen ohjaama musikaali on lumoava satu, joka kuljettaa monessa kohtaa kylmiä väreitä katsojan iholla. Satu, joka kertoo välittämisestä, rakastamisesta, lapsenomaisesta kyvystä iloita elämän ihmeistä. Ihmeiden vastapainona on tarinan isän tosikkomaisuus. Onneksi hänkin pääsee pankkityönsä pakkovallasta irti ja oivaltaa lopussa, että leijan lennättäminen lasten kanssa on paljon ihanampaa kuin aamusta iltaan jatkuva työnteko.
Koska tämä kirjoitus ei ole mikään kritiikki, saanen kehua musikaalin pääosan esittäjiä, Marya, Josefine Silénia ja nokikolari Bertia, Denny Lekströmiä, "piiloensi-illan" lapsitähtiä Anna Kettusta ja Arthur Waseliusta, tanssijoita ja pienemmissäkin rooleissa esiintyviä näyttelijöitä. Yksi heistä on lintunaisen roolissa vieraileva vaikuttavaääninen mezzosopraano Ann-Marie Heino.
Kokonaisuus on laulun, tanssin ja näyttelemisen ilotulitusta, musikaalien parhaimmistoa.
Ja sellaista joukkokohtausta kuin tanssiryhmän esittämää nokikolareiden steppitanssia ei ole Suomen näyttämöillä nähty. Se kesti taatusti yli kymmenen minuuttia. Bravo häkellyttävän upean steppikoreografian tehnyt Säde Kajovaara ja muusta koreografiasta vastaava Osku Heiskanen ja ohjaaja Nenonen!!
"Näinä vaikeina aikoina, joita me juuri elämme, täytyy muistaa toisemme. Unelmat, toiveet, rakkaus, läheisyys ... arkipäivän asiat .... joskus on maailmassa tärkeintä olla yhdessä ja lennättää leijaa...
Mary Poppins -musikaalin ensi-ilta Svenska Teaternissa 9.12. klo 18.30.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti