Tätä kultturikannanottoa, tätä ravistavaa huutoa Suomen ummehtunut henkinen ilmapiiri on kaivannut ja keskustelua todellisesta tasa-arvosta, joka ei jäisi yhdenvertaisuuskeskustelun jalkoihin.
Suomen Kansallisteatterin Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin -näytelmä pohjautuu Ujuni Ahmedin ja Elina Hirvosen viime vuonna julkaistuun kirjaan. Se saa nyt arvoisensa tulkinnan Satu Linnapuomin dramatisoimana ja ohjaama, jota tukee Ima Iduozeen oivaltava koreografia.
 |
| Emilia Neuvonen ja Safiya Abukar (kuva Tuukka Ervasti) |
Näytelmä kertoo ihmisoikeusaktivisti Ujuni Ahmedin omakohtaisen tarinan. Somaliasta Suomeen pikkutyttönä muuttanut Ujuni havahtuu jo varhain tietoisuuteen, miten hänen yhteisössään sorretaan tyttöjä, ja miten äidit antavat vapauksia pojille, mutta eivät koskaan tytöille. Tytöille, joiden vastuulla on pienestä pitäen koko perheen, suvun, yhteisön maine, tytöille, jotka kasvatetaan palvelemaan tulevaa aviomiestään, usein sitä vuosia vanhempaa kuin itse on. Peitä hiuksesi, peitä vartalosi, pysy koskemattomana.
Lapsuuden ankaria, alistavia kokemuksia koetaan koraanikoulussa, jonka opettaja hakkaa Ujunia sormille, kun tämä ei osaa ulkoa kaikkia vaadittavia koraanin kohtia. Loppujen lopuksi hän tulkitsee koraania aivan oikein - sieltä ei todellakaan löydy niitä sääntöjä, joita patavanhoilliset miehet naisille asettavat.
Oikeuksiinsa havahduttuaan Ujuni hakee tietoa perheensä lähtökodista Somaliasta ja saa selville, miten vapautuneita naiset siellä olivat vielä 1980-luvulla - aivan kuten aikoinaan myös Afganistanissa. He pukeutuivat kuten halusivat, minihameisiin, bikineihin uimarannalla ja elivät sellaista elämää, johon kaikilla pitäisi olla mahdollisuus. Kunnes alkoi sisällissota vuonna 1991, ja kaikki hajosi. Alkoi vaihe, joka johti monia somaliperheitä pakoon Suomeen. Vaikutteita fundamentalismiin saatiin paljolti Saudi-Arabiasta.
 |
| (kuva Tuukka Ervasti) |
Näytelmän teksti on vahvasti henkilökohtainen, ja Ujunin tarinan terävä ja rohkea kärki osuu Suomen somaliyhteisön patriarkaalisuuteen, mutta myös siihen, mihin tytöt ja naiset joutuvat eri puolilla maailmaa suostumaan. Tarina käsittelee myös rasismia Suomessa, sitä syrjintää, mitä Ujuni on kokenut ja lyhyesti vielä ajankohtaisesti sitä, miten ja miksi nykyinen hallitus joutui antamaan tiedonannon rasismista.
Tyttöjen oikeuksista tärkein, tyttöjen sukuelinten silpominen nousee tarinan edetessä keskiöön. Ujunin ajama tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomista kieltävää erillislakia ei ole vieläkään laadittu. Kansalaisaloite ja eduskuntakuntakeskustelu tyrehtyivät maaliskuussa 2023 siihen, että oikeusministeriössä lakiehdotuksen on koettu olevan ristiriidassa yhdenvertaisuuden kanssa!
Näytelmän viesti on vakava, mutta esitys ei ole missään tapauksessa raskassoutuinen tai synkkä. Se on valoisa ja optimistinen, ja antaa kaikille tytöille ja naisille luvan olla juuri niitä, joita me olemme ilman yhdenkään miehen määrittelyä.
Nuoren Ujunin roolissa nähdään Safiya Abukar, oikeuksiinsa heräävän Ujunia Emilia Neuvonen. Elssa Antikainen näyttelee äitiä. Emilia Neuvonen, joka tunnetaan myös artisti Emiliannena, huipentaa naisten elämän sukupolvien ketjun vaikuttavaan Äidit äidit -tekstiin.
Sitä ennen tapahtuu paljon, ja paljossa ovat mukana koko hieno emsemble, Kansallisteatterin nuorten teatteriryhmä Kantti ja teatterin omat näyttelijät Ilja Peltonen, Jani Karvinen (superhyvä räppäriroolissaan) ja Pirjo Määttä.
Lavastussuunnittelun on tehnyt Tinja Salmi, ja näyttämö muuntuu hienosti Tyttöjen taloksi, metrovaunuiksi ja myös lontoolaiseksi maahanmuuttajien kahvilaksi. Kaari tarinan alusta koskettavaan loppuun asti kantaa, ja katsoja tuntee kokeneensa todellista tyttö- ja naisenenergiaa!
 |
| Tinja Salmen lavastus ja Sanna Levon pukusuunnittelu. (kuva Tuukka Ervasti) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti