Turun Cabaret valloittaa ja liikuttaa

Ne kumisevat kepeästi kuin marssiaskeleet. Kun Turun kaupunginteatterin Cabaret alkaa, orkesteri lyö tahtia käsillään, ja aloituksessa näen suurta symboliikkaa maailmanpalosta, joka odottaa muutaman vuoden päässä.

Mutta nyt eletään vielä hetki Berliinissä, taitekohdassa, jossa äärioikeisto on nousussa, ja eräs diktaattori lymyää piruna varjoissa. Meno on vapaata ja villiä, Kit Kat -klubilla tanssitaan ja juhlitaan kuin viimeistä päivää. Eroottisia estoja ei tunneta, elämä on huoletonta, ollaanhan ensimmäisestä maailmansodasta ja Saksan häpeärauhasta päästy 1920-30-lukujen taitteeseen.

Anna Victoria Eriksson ja Miiko Toiviainen (kuva Otto-Ville Väätäinen)

Turun Cabaretin esitykset tyssäsivät pandemiavuoteen 2020, mutta uusintaensi-ilta osoittaa, että paluu kannatti. Ohjaaja-koreografi Jacob Höglund on luonut poikkeuksellisen sykähdyttävän tulkinnan, ja hän käyttää kuin taikuri koko ensemblea tarinan kerronnassa - ei vain näyttelijöitä ja tanssijoita, vaan myös orkesteria, joka saa liikkua ja olla elimellinen osa esitystä. Kapellimestari Jussi Vahvaselkä on sovittanut tutun musiikin aivan uuteen lentoon, musiikin, jonka tutut sanat riimitteli jo aikoinaan Jukka Virtanen.

Miiko Toiviainen on roolissaan Seremoniamestarina lumoavan notkea niin laulajana kuin näyttelijänä. Anna Victoria Eriksson on häpeilemättömän eroottinen Sally Bowles, joka saa hämmentyneen amerikkalaiskirjailijaa näyttelevän Otto Rokan pään pyörälle ja sydämen särkymään.

Sinikka Sokka Fräulein Schneiderin roolissaan on vahvahduttavan loistava laulaja ja vahva on myös tulkinta, kun hän rakastuu Herr Schultziin, jota Jukka Aaltonen lempeästi näyttelee. Raastavinta on se, että rakkaudesta on luovuttava herra Schulzin juutalaisuuden vuoksi.

Sinikka Sokka ja Jukka Aaltonen (kuva Otto-Ville Väätäinen)

Juuri ennen väliaikaa nähdään ensimmäinen natsitervehdys ja punainen hakaristi hihassa, kun Stefan Karlssonin Ernst Ludwig paljastuu aatteen kannattajaksi. Oli tyylikästä, ettei yleisö innostunut heti aplodeeraamaan, vaan täpötäysi katsomo oli hiirenhiljaa. Kiitokset tulivat vasta valojen sytyttyä katsomoon. Loppukiitoksissa olimme sen sijaan kaikki pystyssä ja pyyhkeilimme kyyneleitämme.

Sven Haraldssonin tyyliltelty, avara lavastussuunnittelu toteutuu monessa eri tasossa ja muuntuu erilaisiksi tiloiksi portailla, valoilla ja ovilla, joiden takana ja edessä tapahtuu paljon. Heidi Wikarin pukusuunnittelu on tyylikäs, se ei esittele paljasta pintaa, vaan tekee sen viitteellisesti.

Anna Victoria Eriksson on Sally Bowles. (kuva Otto-Ville Väätäinen)

Cabaret on tarina kaukaa menneestä, mutta sen sanoma on juuri nyt pelottavan ajankohtainen. Äärioikeisto liikehtii pitkin Eurooppaa, demokratia on uhattuna monessa maassa, Venäjä käy valheellisin perustein sotaansa Ukrainassa. Iloa, unelmia ja kulttuurin voimaa ei pidä silti unohtaa. Alistua ei saa, on taisteltava humanismin ja hyvyyden puolesta. 

Turun kaupunginteatterin suuri näyttämö, Cabaret