Kirjailija Minna Rytisalon esikoisromaani Lempi saa arvoisensa tulkinnan Helsingin kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä. Sinikka Sanelman ja Miika Murasen dramatisoima, Murasen ohjaama näytelmä kertoo salaperäisesti kadonneen Lempin ja hänen kaksoissisarensa Siskon tarinan.
Lempin tarinan ote pitää. Vaikka näyttämöllä ei alkuun näytä tapahtuvan mitään dramaattista, näyttämöllä vain hameen verran näkyvä Lempi luo lujan, traagisen kehyksen sodanajan runtelemiin vääristyneisiin ihmissuhteisiin.
Pohjois-Suomessa, vuonna 1944 eletään vielä aseveliveljeyttä saksalaisten kanssa, ja kauppiaan tyttäret, kaksoissisaret Lempi ja Sisko ajautuvat erilleen. Rakkaus, unelma jostain suuremmasta johtaa molempien kohdalla elämään, josta ei nuorina tyttöinä haaveiltu.
Näytelmässä ei nähdä kuin kolme näyttelijää, eikä enempää tarvita.
 |
| Ursula Salo (kuva Sami Heiskanen) |
Ursula Salo on siskonsa Lempin kadottanut. Hän uskoo saksalaisen Maxin lupauksiin. Salon näyttelijänlaatu on nopea, räjähtävä, täynnä rakkaudenhehkua ja vihan vimmaa. Hän on jälleen kerran vahva roolissaan - mieleen nousi vuonna 2016 Ryhmäteatterissa näkemäni näytelmä, jossa hän näytteli taiteilija Tyko Sallisen tytärtä. Mikä gestiikka ja ilmaisun voima Ursula Salolla onkaan!
Vappu Nalbantoglu on draaman toinen nainen, perheen piika Elli. Hän tulkitsee herkästi Ellin rakkaudenkaipuuta, ikuista toiseksi jäävää naista. Eivät auta hänen uhrauksensa, palvelualttiutensa, ei se, että hän, jos kuka ansaitsisi rakkauden. Nalbantoglu on roolissaan uhkaava ja onneaan haavoittuvana etsivä nainen.
 |
| Sauli Suonpää ja Vappu Nalbantoglu (kuva Sami Heiskanen) |
Vaikuttavan roolin tekee näytelmän ainoa mies, näyttelijä Sauli Suonpää roolissaan Viljamina, salaperäisesti kadonneen Lempin aviomiehenä. Miehekkyyden, voiman alta paljastuu herkkyys ja on ilo katsoa näyttelijää, jonka ilmaisussa ei ole mitään maneerista, ei liian tuttua ja monesti nähtyä.
 |
| Sauli Suonpää (kuva Sami Heiskanen) |
Lempin ääniroolissa kuullaan Krista Kososta. Muitakin ääninäyttelijöitä Lempissä on, mutta Kosonen on roolissaan ylivoimaisen vakuuttava.
Miika Murasen ohjaus ei lisää Rytisalon romaaniin mitään ylimääräistä. Se, miten äänisuunnittelija Aleksi Saura vaikuttaa draaman kaareen, osoittaa jälleen kerran, miten paras tiimityö näyttämöllä toimii. Syksyn kaikkien ensi-iltakokemusten jälkeen on todettava, että teatteri elää ja vaikuttaa!
Helsingin kaupunginteatteri, Lempi pienellä näyttämöllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti