Perheen ja suvun salaisuudet, vaikenemisen vaikutus aikuiseksi kasvavan pojan tuntemaan vihaan ja sen seuraamuksiin - Kalevala - Kullervon tarina -elokuvan teemat eivät ole vähäisempiä kuin nuo yllä luetellut. Kullervo on minulle tuttu monista dramatisoinneista, mutta 1100-luvulle fiktiivisesti sijoitetun elokuvan myötä tarina nousee todella siivilleen.
Kullervon ohjaaja Antti J. Jokinen ja hänen vuosia suunnittelemansa elokuvan toinen käsikirjoittaja Jorma Tommila ovat luoneet suurelokuvan, niin uskallan todeta. On aika purkaa miehen elämän kipupisteitä, puhua ja kertoa miehistä. Vaikka elokuva on rajuine tappelu- ja miekkailukohtauksineen "äijäelokuva" kuten seppä Ilmarisen vaimoa näyttelevä Krista Kosonen elokuvaa kutsuvierasensi-illassa luonnehti, niin se koskettaa myös naiskatsojaa (jos tällainen sukupuolittelu sallitaan). Miksi ei koskettaisi?!
 |
| Elias Salonen ja Eero Aho, Kullervo ja Untamo (kuva Marek Sabogal) |
Miesten kyvyttömyys näyttää tunteitaan ja puhua suoraan ei liene vain suomalainen ilmiö. Sotien jälkeen syntyneelle sukupolvelle ei ole vierasta isoisien ja isiensä vaikenemisen kulttuuri. Se, mistä ei puhuttu, huudettiin ääneen yöllisissä painajaisissa tai itkettiin humalassa. Kalevalassa, Kullervon tarinassa vaikeneminen johtaa äärimmäiseen fyysiseen väkivaltaan.
Tragedia kehkeytyy kahden veljeksen, Kalervon ja Untamon välisestä tonttiriidasta. Se johtaa siihen, että Untamo tappaa Kalervon ja tämän vaimon ja sieppaa mukaansa heidän pienen poikansa Kullervon. Kullervosta kasvaa väkivaltainen, vihaa kaikkia ja kaikkea kohtaan tuntema mies, joka ei tunnista epätoivonsa ja traumansa syitä. Tekojensa takia hän saa ylleen koko kyläyhteisön vihat.
 |
| Elias Salonen (kuva Marek Sabogal) |
Jokisen ohjaus korostaa rajujen miekkailukohtausten toiminnallisuuden ohella pojan ja isän välistä herkkää ja vaikeaa suhdetta - isän, joka ei ole Kullervon oikea isä. Kun totuus paljastuu, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin heidän välisensä traaginen välienselvittely.
Kullervon nimiroolissa luo sananmukaisesti nahkansa Elias Salonen. Herkkäkasvoisesta näyttelijästä kuoriutuu karismaattinen ja roolin vaatimaa tuskaa tunteva Kullervo. Untamo, Eero Aho, on ilman muuta elokuvan kantavin voima ja hyvä vastavoima Elias Saloselle. Hänen ja Ahon keskinäinen kemia toimii loistavasti. Hyvin toimivat myös tarinan alussa Kalervoa näyttelevän Johannes Holopaisen ja lapsiroolissa kirkassilmäisen pienen pojan väliset kohtaukset.
 |
| Johannes Holopainen (kuva Marek Sabogal) |
Jokisen ratkaisu Ainon roolin kohdalla on kiinnostava, ja se pitää nähdä, ei paljastaa ennakkoon. Pienessä, mutta vaikuttavassa roolissa tekee hienon debyytin Teatterikorkeakoulusta tänä keväänä näyttelijäksi valmistuva Ronja Orasta.
 |
| Ronja Orasta (kuva Reelmedia) |
Elokuvan lavasteet on rakennettu Nurmekseen pieteetillä ja puuseppien ammattitaidolla. Eikä muuta lavasteita rakennusten lisäksi tarvita kuin Pohjois-Karjalan jylhä maisema vaaroineen, koskineen ja louhikkoisine kallioineen.
Mikä sopisi paremmin maisemaan ja tarinaan kuin Lauri Porran säveltämä musiikki ja Ylioppilaskunnan laulajat. Porra jatkaa Kullervossa sukulaisensa Jean Sibeliuksen jalanjäljissä. Se, miten Tuonelan musta joutsen lipuu elokuvan loppuvaiheissa pitkin tyyntä vettä Porran musiikin soidessa taustalla, nostaa kylmät väreet iholle. Kuten koko loppukohtaus, elämän kaikki kauneus ja raskaus.
Kalevala - Kullervon tarina elokuvateattereissa 16.1.2026 lähtien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti