tiistai 3. tammikuuta 2017

Pieni suuri Seela Sella

Ei ole kuin yksi Seela Sella. Hurmaava, suorapuheinen ja rohkea Seela, joka täytti joulukuun 30. päivä kahdeksankymmentä vuotta, Seela, joka on ketterä ja vikkelä kuin nuori tyttönen, Seela, jonka pieni, vahva olemus täyttää isot ja pienet näyttämöt.

Seela, joka ei korosta itseään eikä diivaile, mutta on yksi suomalaisen teatterin suurista diivoista sanan parhaassa merkityksessä.

Seela sellaisena, kun Kirsi Tuura kuvasi hänet Apuun marraskuussa 2016. Seela sellaisena, kun Kirsi Tuura kuvasi hänet Apuun marraskuussa 2016.

Tänään hän täytti Suomen Kansallisteatterin suuren näyttämön. Maanlaajuinen kiertue Pienenä eläimenä, Nasuna alkoi sieltä. Pieni eläin on Leena Tammisen kirjoittama hiljaisesti viisas monologi, jonka on ohjannut Tammisen puoliso Kari Paukkunen. Ja Paukkunenhan on yksi Seelan luotto-ohjaajista, jonka kanssa on tehty menestysmonologeja aiemminkin.

Pieni eläin ihmettelee ihmisten maailman menoa, meteliä ja tavaran haalimista, mutta ei sorru saarnaamaan. Pienelle eläimelle riittää oma kaunis pesäkolo, joka on lavastajaksi saadun Martti Aihan taidonnäyte. Tänään sen määränpää oli Helsinki. La Strada -elokuvan haikean tunnussävelen siivittämänä se siirtyy jo lauantaiksi Kuopion kaupunginteatteriin.

-Seela esittää Pientä eläintä kevään aikana viitisenkymmentä kertaa, kertoi Kari Paukkunen ennen esityksen alkua.

Juhlanäytäntö loppui yleisön seisaaltaan antamiin aplodeihin, Kansallisteatterin pääjohtajan Mika Myllyahon kukitukseen ja kauneimpaan mahdolliseen tunnustukseen: - Me rakastamme täällä teatterissa sinua Seela!

Mitä teki Seela? Kiitti yleisöä ja sanoi, ettei näyttelijä olisi mitään ilman sitä yhteyttä katsojiin.

Tehdään pienen eläimen mittainen loikka kymmenen vuoden taakse. Kun Seela täytti seitsemänkymmentä, hänestä tehtiin ohjelma televisioon. Dokumentissa hänestä kertovat Teatterikoulun aikainen kurssikaveri Seppo Kolehmainen, Kansallisteatterin pitkäaikainen ohjaaja Antti-Einari Halonen, kollega Leea Klemola, taiteilija Miina Äkkijyrkkä ja sitten: Jouko Turkka.

Kun Seela puhisi ja puhkui pikkuruisena Turkan naaman edessä, kaatui iso paha susikin. Itse asiassa molemmat kunnioittivat ja ihailivat toisiaan. Kierrellessään lapsuudestaan tuttuja Pispalan maisemia he kommentoivat näkemäänsä ja kokemaansa. Seela sanoi Turkasta, että "Jouko on samaani, jolla on taito saada ihmiset hänen maailmaansa mukaan".

Samaani Seela on itsekin, tarinoihinsa mukaan houkutteleva. Niitä hän kertoi yhden iltapuhteen aikana, kun tein hänestä haastattelua joulukuussa ilmestyneeseen Apuun, joka löytyy täältä.

Seelan kiertueen aikataulu osoitteessa kulttuurikone.fi

Seela ja lempeä löytökoira Nasu, joka haukkuu vieraat, mutta rakastaa emäntäänsä. (kuva Kirsi Tuura) Seela ja lempeä löytökoira Nasu, joka haukkuu vieraat, mutta rakastaa emäntäänsä ja on varsin lempeä otus. (kuva Kirsi Tuura)

 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti