Yksi lensi yli käenpesän - kun ihminen nujertaa ihmisen

Ohjaaja Juha Kukkosen ja Ryhmäteatterin viisas valinta Suomenlinnan kesäteatterin esitykseksi on Ken Keseyn hienosta romaanista ja yhtä hienosta Milos Formanin ohjaamasta elokuvasta tuttu Yksi lensi yli käenpesän.

Tarina on järkyttävä satiiri mielisairaalan sisäisestä hierarkiasta, jossa vahvempi asemansa perusteella pystyy sortamaan heikompiaan. Tarina koskettaa ja ravistaa, sillä se ei kerro vain yhden mielisairaalan yhdestä osastosta, vaan yhteiskunnasta, valtapeleistä, joita käydään missä tahansa yhteisössä: poliittisissa puolueissa, isommissa ja pienemmissä työyhteisöissä, jopa perheissä.

Se kertoo myös erilaisuudesta, joka ei sopeudu normeihin ja monesti täysin perustelemattomiin mielivaltaisiin sääntöihin.

Ryhmäteatterin versiossa ei yritetä luoda uutta tulkintaa. Se luottaa syystä perustarinaan. Robin Svartström kapinallisena ja kekseliäänä Randle P. McMurphynä on täsmävalinta rooliin - aivan yhtä täsmä kuin Jack Nicholson elokuvassa.

Robin Svartström McMurphynä pistää mielisairaalan osaston käymistilaan. (kuva Mitro Härkönen)

 

Hän härnää hermoromahduksen partaalle despoottisen ylihoitaja Ratchedin, jota Minna Suuronen näyttelee hyytävästi, vaikka ei aivan yhtä jäisenä kuin elokuvassa roolin tehnyt Louise Fletcher.

 

Minna Suuronen on ylihoitaja Ratched. (kuva Mitro Härkönen). Hänen valtakuntansa on mielisairaalan osasto, jonka Janne Siltavuori on lavastanut toimivaksi tilaksi.

 

Robert Kock on vakuuttava päällikkö Bromden jo kokonsa puolesta. Hänen yksinpuhelunsa isälleen ja "liittouman" aiheuttamat pelot ovat esityksen dramaturgiassa hienoja hetkiä. Tosin riimittelyn muotoon kirjoitetut repliikit olisivat voineet olla rakenteeltaan vieläkin iskevämpiä.

Tiia Louste tekee ison ja onnistuneen roolin potilas professori Hardingina. Hän yrittää edustaa järjen ääntä, niin potilas kuin onkin. Wanda Dubiel vaihtaa roolia kolmesti, hän on lobotomialeikkauksen jäljiltä vihanneksen kaltainen Ruckley, McMurphyn hemaiseva pano Candy Starr ja hetken myös teknikko kammottavine sähkösokkilaitteineen.

Yksi käenpesän traagisimmista henkilöhahmoista on änkyttävä Billy Bibbitt, äitinsä ja ylihoitajan nöyryyttämä nuorukainen, joka ei ole vielä menettänyt poikuuttaan. Samuli Niittymäki tulkitsee roolin herkästi, haavoittuneena, haavoittuvana. Hänen kohtalonsa laukaisee näytelmän loppuhuipennuksen McMurphyn järjestämien lääke- ja viinahuuruisten psykedeelisten bileiden jälkeen.

Voittaja on ainoastaan päällikkö Bromden, joka uskaltaa vihdoin olla iso. Hän tekee ystävänpalveluksen McMurphylle ja jättää taakseen pelon.

Kuulin ennakkoon muutamia nurinoita siitä, ettei Yksi lensi yli käenpesän tapainen näytelmä sovi kesäteatteriksi. Sopii se, sillä kesäteatterin ei aina tarvitse olla kevyttä hömppää, humppaa ja huumoria.

Yksi lensi yli käenpesän on hirtehinen ja hirmuinen nauru pahuudelle, mitä ihminen voi toiselle ihmiselle tehdä. Naurun jälkeen on vain kyyneliä.

 

McMurphy ei suostu mihinkään sääntöihin. (kuva Mitro Härkönen)