Kultalammen pitkässä avioliitossa riittää hellyyttä, erotiikkaa ja myös kipukohtia

On hämmästyttävää, että Kultalampi-näytelmän kirjoitti aikoinaan vain 27-vuotias Ernest Thompson - niin oivaltavasti hän kuvaa vanhan avioparin ehkä viimeistä kesää ja elämää, yhteisiä herkkiä tuokioita ja myös torailun hetkiä. 

Kultalammesta tuli aikoinaan menestysnäytelmä off-Broadwaylla, ja siitä tehtiin vuonna 1981 menestyselokuva. Päärooleissa, vanhana avioparina olivat Henry Fonda, Katherine Hepburn ja heidän tytärtään näytteli Jane Fonda.

Näytelmä nähtiin Helsingin kaupunginteatterissa viimeksi vuonna 2000, jolloin päärooleissa loistivat Tea Ista ja Matti Ranin, ja heidän tytärtään näytteli Kristiina Halttu. Nyt teatterin Arena-näyttämön kiistattomia tähtiä ovat Heidi Herala ja Juhani Laitala, ja tyttären roolissa nähdään Emilia Sinisalo. 

Kultalammen aviopari, Heidi Herala ja Juhani Laitala. (kuva Robert Seger)

Näytelmässä ei ole kyse vain yksiselitteisesti 80-vuotta täyttävän Normanin muistin haperoitumisesta, vaikka hän unohtelee asioita ja niiden yhteyksiä. Puheissaan kärjekäs mies tietää kyllä tarkkaan, miten hän läheisiään osaa ärsyttää, ja miten hän pitää jääräpäisesti kiinni vanhoista tavoistaan.

Juhani Laitalan vähäeleinen ja tarkka ilmaisu koskettaa kyyneliin asti. Hänen kepeä tanssahtelukohtauksena on näytelmän herkimpiä kohtauksia. Toinen mieleenpainuva on perheen tyttären ja hänen entisen poikaystävänsä, postimies Charlien yhteinen, herkistävä laulu. Sen on säveltänyt Kalle Chydenius.

Heidi Herala tekee roolinsa Ethelinä tarkkanäköisesti, gestiikaltaan notkeana. Hän on näytelmän avioparin aktiivisempi osapuoli, ja hän yrittää saada kaikin keinoin mieheensä vauhtia. Tulee jälleen toteen, että Heidi Herala taitaa työssään ajoituksen. 

Tarinan kulmakohta on tyttären uuden puolison 13-vuotiaan pojan Billyn vaikutus Ethelin ja etenkin Normanin kesään. Teinipoika (ensi-illassa Kuura Rossi)  saa eloa molempiin, hän on se kaivattu lapsenlapsi, jota he eivät koskaan saaneet. 

Heidi Herala ja Emilia Sinisalo, äiti ja tytär. (kuva Robert Seger)

Tarina pureutuu tarkkanäköisesti ja koskettavasti pitkään avioliittoon ja vuosikymmenien yhdessäoloon, jossa toinen on tuttua ärsyttävyyteen, mutta myös hellyyteen asti. Hienovaraiset eroottiset viittaukset esitetään tässä tulkinnassa tyylikkäästi. Isän ja tyttären vaikeassa suhteessa on kipukohtia, jotka varmasti moni vanhempi katsomossa tunnistaa.

Kaupunginteatterissa ensimmäistä kertaa ohjaavan Tuomo Aitan ohjaus ei liioittele, eikä hätiköi. Näytelmän yli kahden ja puolen tunnin kestosta voisi lyhentää vähän, mutta mihin tässä kiire olisi? 

Ethel ja Norman ovat sulkemassa Kultalammen kesämökkiä talveksi. Kuikkapari huutaa hyvästiksi. Huhuileeko se vanhalle avioparille myös seuraavana kesänä?

Kesä on ohitse, tuleeko seuraavaa? (kuva Robert Seger)