Toive paremmasta elämästä, maastamuutto, siirtolaisuus, sota, naisten asema. Ei mitään pieniä teemoja, eikä pieni Kuopion kaupunginteatterin Huomenna minä lähden -musikaali olekaan.
Sitä mainostetaan suurmusikaalina, ja sellainen Kari Heiskasen kirjoittama ja ohjaama esitys sananmukaisesti on. Upean musiikin on uutuuteen on säveltänyt Mika Paasivaara. Musiikki ja Matti Puron loistelias koreografia kuljettavat tarinaa eteenpäin sujuvasti.
 |
| Reeta Vestman valloittaa taidollaan, samoin koko tanssiryhmä. (kuva Karri Lämpsä) |
Tarina alkaa Suomesta vuonna 1914, josta nuori Hilda matkustaa Amerikkaan hakemaan parempaa elämää ja onnea. Hilda, kuten kymmenet tuhannet muut suomalaiset siirtolaiset joutuvat kohtamaan uudessa maassa ylenkatsetta, mutta myös onnistumisia.
Hildan vahva kasvutarina kytkeytyy vavahduttaviin historiallisiin tapahtumiin. Ensimmäinen maailmansota syttyy, vallankumous syöksee Venäjän sekasortoon, Hildan kaukaisessa kotimaassa syttyy sisällissota, joka johtaa lopulta itsenäisyyteen. Myös Hilda itsenäistyy ja taistelee itselleen sitkeydellään aseman, jonka suomalaiset naiset saivat jo vuonna 1906 äänioikeudessaan.
Kari Heiskasella on historian faktat hallussa, ja hän on tehnyt vaikuttavan taustatyön. Vaikka musikaalin teemat ovat suuria ja tunteita koskettavia, tarina ei julista, eikä ole missään tapauksessa haudanvakava. Hykerryttäviä viittauksia nykyhetkeen on nuorten naisten tanssikohtauksessa tai siinä, miten Hilda lehden toimituksen siivoojana ja lopulta toimitussihteerinä istuu jalat pöydällä. Miehet kuuntelevat tätä nuorta naista aika nöyrinä poikina, jos ilmaisu sallitaan!
Heiskasella on ollut ohjattavana iso ensemble, ja hän hallitsee kokonaisuuden. Näyttelijät, tanssijat, kuoro ja orkesteri onnistuvat tässä suursatsauksessa niin, että voi syystä sanoa kotimaisen musikaalin elävän juuri nyt huippuhetkeä Kuopiossa.
Reeta Vestman vakuuttaa pääroolissaan, samoin hänen sisartaan näyttelevä Lina Patrikainen. Mikko Rantanivan karisma kantaa katsomon takariville asti, ja Risto Korhosen äkseeraava rooli päätoimittajana on yksi musikaalin hauskimmista.
 |
| Reeta Vestman ja Mikko Rantaniva. (kuva Karri Lämpsä) |
Katsojan mieleen nousee syysillassa kokemus siitä, miten itse muistaa tietyt suuret yhteiskunnalliset tapahtumat ja mullistukset. Ne muistaa ennen kaikkea omakohtaisten elämysten kautta. Huomenna minä lähden -musikaali ei kuvita historiaa, vaan elää sitä ihmisen kasvutarinan myötä.
 |
| Unelma paremmasta elämästä. (kuva Sampo Jaakkola) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti