Anastasia hurmaa

Ihmemies tämä ohjaaja Samuel Harjanne! Tuntuu siltä, että mihin tahansa ohjaukseen tämä 34-vuotias mies tarttuu, tuloksena on menestys. Viikko sitten hän saattoi ensi-iltaan Helsingin Kaupunginteatterin ilotulituksen lailla säihkyvän  Priscilla, Aavikon kuningatar -musikaalin ja nyt on vuorossa Tampereen Teatterin Anastasia-musikaali. Hänen ohjauksistaan ovat lähivuosilta mieleen jääneet suurina elämyksinä Billy Elliot, Kinky Boots, Pieni Merenneito ja Matilda. Tänä syksynä hän ohjaa vielä Turussa ja uudelleen Tampereellakin.

Pia Piltz on Anastasia, Sinikka Sokka leskikeisarinna. (kuva Heikki Järvinen)

Anastasian tarina on monille tuttu, jos ei muusta niin piirretystä elokuvasta. Historiallista faktaa tarinassa on tsaari Nikolai II:n eli Romanovien tsaariperheen julma teloitus Jekaterinburgissa heinäkuussa 1918. Venäjä oli vallankumouksen kaaoksessa, ja tsaarivallan jälkeen syntyi kommunistinen Neuvostoliitto. Mysteeriksi perheen teloituksesta jäi huhu, että perheen nuorin tytär Anastasia Nikolajevna Romanova olisi jäänyt henkiin - olivathan perheen tyttärien pukujen alla kuin panssarina alusvaatteisiin ommellut timantit ja muut jalokivet.

Seuraavina vuosina monet nuoret naiset väittivät olevansa Anastasia. Heistä eniten julkisuutta sai vuonna 1984 Yhdysvalloissa kuollut Anna Anderson -niminen nainen. Vasta vuonna 2017 DNA-testit todistivat hänen olleen yksi vale-Anastasioista.

Ikoninen kuva Nikolai II:n perheestä ja suvusta. (kuva Heikki Järvinen)

Tampereen Teatterin Anastasia on suurta musikaalin juhlaa. Pia Piltz säkenöi nimiroolissa ja eläytyy roolinsa vahvasti. Sinikka Sokka on vaikuttava, traaginen leskikeisarinna Maria Fjodorovna, Petrus Kähkönen Pietarin katujen kasvatti, omalla tavallaan sympaattinen Dimitri, Ville Majamaa liukas "elämäntapahuiputtaja" Vlad, Joel Mäkinen tiukkailmeinen neuvostokommunisti Gleb, Kaisa Hela Pariisissa hurmaava vauhtinainen Lily... Kähkönen ja Majamaa melkein varastavat shown omissa kohtauksissaan, samoin Hela ja Majamaa intohimoisessa tanssikohtauksessaan. Anastasian ja leskikeisarinnan kohtaukset ovat musikaalin koskettavimpia.

Petrus Kähkönen, Ville Majamaa, Pia Piltz ja Joel Mäkinen. (kuva Heikki Järvinen)

Koko musikaalin ensemble ansaitsee juuri ne kiitokset ja myötäelämisen, mikä yleisöstä musikaalin ensimmäisenä ensi-iltana 2. syyskuuta kumpusi. On ilo katsoa sellaista tanssin, laulun ja näyttelemisen taidokkuutta.

Tampereen Teatterin suuri näyttämö ei ole ole lentokentän kokoinen kuten uusien teatterirakennusten näyttämöt ovat, ja onkin  juuri siksi sopivan intiimi ja lähellä katsojaa. Marjatta Kuivaston lavastus hyödyntää upeasti koko tilan, ja Pirjo Liiri-Majavan puvustus on sanalla sanoen fantastinen.

Chris Whittakerin koreografia lyö laudalta monien musikaalien tanssikohtaukset, samoin Toni Haarasen unenomaisen kaunis videosuunnittelu. Harsomaisen ohuille kankaille heijastettavat videot ovat kuin häivähdyksiä menneestä, kauan sitten eletystä elämästä. Erinomaista orkesteria johtaa kapellimestari Marko Hilpo. 

Musikaali ei etsi yhtymäkohtia nykypäivään, eikä alleviivaa Venäjän tämänhetkistä tilannetta sen käydessä julmaa hyökkäyssotaa Ukrainassa. Samuel Harjanne toteaa kuitenkin käsiohjelmassa, että "Venäjä on jälleen kerran tilanteessa, jossa yksi hallitsija aloitti sodan/ ... /ja jälleen kerran kansalaisia pakenee rajojen yli aivan kuten musikaalimme aikaan - paremman elämän toivossa - niin Ukrainasta kuin Venäjältä".