Tutustuin itseäni kaksi vuotta nuorempaan Laura Kolbeen yhteisessä Helsingin yliopiston historiallis- kielitieteellisen tiedekunnan maisteripromootiossamme toukokuussa 1982. Kaunis, reipasotteinen ja iloinen Laura toimi promootiotoimikunnan sihteerinä. Vuosien varrella olemme tavanneet joissakin tilaisuuksissa ja tein hänestä ison haastattelun Gloria-lehteen vajaat kymmenen vuotta sitten.
Historian opiskelija Laurasta tuli terävä ja sanavalmis tutkija, ja Helsingin yliopiston Euroopan historian professorina hänellä on merkittävä asema tutkijayhteisössä. Hän on myös Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen.
Kirjassaan hän nivoo kiinnostavasti yhteen äitinsä ja perheensä yksityiset kokemukset 1960- ja 1970-lukujen yhteiskunnalliseen kehitykseen ja jopa journalismin muutokseen, jonka hänen äitinsä pitkäaikaisena Helsingin Sanomien toimittajana ehti kokea.
Pirkko Kolben, nimimerkki Piin journalistinen tuotanto oli häkellyttävän laaja - paljon enemmän kuin hänen suositut pakinansa. Hän kirjoitti haastatteluja, reportaaseja, edisti jutuissaan naisen asemaa, purki seksiin liittyviä tabuja, tapasi työmatkoillaan kuuluisia suomalaisia ja tavallista kansaa. Jotain Hesarin pitkään jatkuneesta miehisestä kulttuurista kertoo se, että jo eläkkeellä olevan päätoimittaja Janne Virkkusen omaelämäkerrassa Päivälehden mies (WSOY) Pirkko Kolbe mainitaan vain nimimerkki Piinä. Ei sanaakaan hänen muusta tuotannostaan!
Pirkko Kolbe oli sananmukaisesti nykyajan nainen, sotien jälkeen aikuiseksi kasvanut nainen, joka sai vahvan itsetunnon jo kotoaan. Avioliitosta Boris Kolben kanssa syntyi Lauran lisäksi poika. Heidän kodissaan tunnistan oman lapsuudenkotini 60-luvun sisustusihanteet ja elämäntavan - myös siksi, että Pirkko Kolbe istui liian usein pitkää iltaa Lönnrotinkadun Pressiklubilla aivan kuten isäni, Uuden Suomen toimittaja Sakari Talvitie. Laura kertoo kirjassaan odottaneensa levottomana isää nenä ikkunassa. Niin minäkin tein Tapiolassa.
Isä Boris, äiti Pirkko ja tytär Laura. Sekä tietenkin auto, jonka räväkkänä kuskina Borisi Kolbe oli aivan omaa luokkaansa!Laura Kolbe ei peittele kirjassaan äitinsä liiallista juomista, ei isänsä ankaruutta ja kaiken tietävyyttä, eikä helpotusta, joka seurasi vanhempien avioeroa 1970-luvun alussa. Tarina ei ole silti synkkä. Kesät rakkaalla mökillä Sysmässä ovat valoisia tunnelmakuvia, niissä sukelletaan muun muassa pitkiin, keskustelujen täyttämiin hetkiin illallispöydän ääressä - olihan Pirkko Kolbe armoitettu ruuanlaittaja.
Vaikka kirja paljastaa Pirkko Kolben elämän raskaat hetket ja masennuksen eläkkeelle jäämisen jälkeen, se on tyttären vilpitön rakkaudentunnustus äidilleen. Huumorintajuinen, särmikäs Pii olisi nauttinut tästä tarinasta, omasta elämäntarinastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti