Matkustin kolmen päivän aikana Helsingistä Espanjaan Valenciaan ja takaisin. Lensin neljä kertaa, ja ehdin tehdä aika ison hiilijalanjäljen. Ja kokea elämää.
Työmatka Valenciaan alkaa lennolla Lontooseen, jossa koneen vaihto Alicanteen. Koneessa on vastassa brittiseurue, jonka murre on hyvin leveää. Seurueen kuusivuotias saa raivarin ja hakkaa penkkiä raivoissaan - koska ei saa istua haluamallaan paikalla ja huutaa täysin aseettomille vanhemmilleen: "Fuck you, fuck you, idiots!!"
Poika saa haluamansa paikan.
Seurueen teinitytöt ottavat itsestään kuvia. Miksi kaikki mutristavat suunsa pornolehdistä tuttuun mutruun? En tiedä, enkä halua tietää tyttärieni äitinä ja tyttärentyttäreni isoäitinä mistä tämä mutruisa malli. Tai ehkä tiedän.
Brittiseurueen raivaripojalla on ripset kyynelissä, ja hän hymyilee sokerihumalassa suklaakeksien värjäämin huulin.
Minä saavun Valenciaan. Lähdöstä kotoa on kymmenen tuntia. Koska kyseessä on työmatka, viivähdän hotellihuoneessa varttitunnin. Kuulen, että olen ainoa toimittaja matkalla, kaikki on räätälöity vain Apu Matka -lehteä varten.
Hotelli sijaitsee Valencian vanhassa kaupungissa. Rakennus on kolme sataa vuotta vanha. Kattoparrujen alla on aika kylmä, viileän ilman ystävänä uni maistuu.Ja sitten Bioparkiin, ehkä Euroopan parhaimpaan eläintarhaan. Sataa. Valencian turismitoimiston David Goméz paljastaa, että Valenciassa on vuoden toiseksi huonoin sää. Ei se mitään, puisto on eläintarha-genressä hyvin rakennettu. Mutta haluavatko norsut liikkua niille rakennetulla alueella, ne oikeasti satoja kilometrejä savannilla vaeltavat eläimet? Onko puistoon pystytetty baobab-puu sama kuin savannilla kasvava ikivanha vanha puu, se kaikkien maailman lintujen mystinen asuinsija, kuin satujen tyyssija?
Sanon itselleni, että älä mieti liikaa, en edes sarvikuonopariskuntaa katsellessani. Älä muistele (tai vähän), että olin keväällä 2015 WWF:n Suomen pääsihteerin Liisa Rohwederin kanssa Nepalissa, hetkeä ennen maanjäristystä pannoittamassa sarvikuonoja suojelun vuoksi. Panta laitettiin sarvikuonolle satelliittiseurantaa varten, estämään salametsästystä, joka Nepalissa onkin saatu hyvin kuriin.
Valenciassa sataa yhä, mutta vierailun toisena päivänä kaupunkiopas, historian tunteva Alejandro Lagarda Pérez kertoo kolmen tunnin aikana kaiken kaupungistaan. Kaiken ja vähän enemmänkin. Mukaan liittyy kaunis nuori nainen, Dora, jolta kysyn kesken kaupunkikierroksen, onko hän sanomalehti- vai aikakauslehtitoimittaja. Dora katsoo minua ja sanoo: "Ei, olen gynekologi Romaniasta."
Luulen, että erehdykseni on viimeinen. Ei se ole. Valencian fantastisen keittotaidon irvikuva on yhden Michelin-tähden saaneen Riff-ravintolan illallinen, jolle joudun. Katson kaihoisasti muita Ruzafan-kaupunginosan ravintoloita valoineen, kynttilöineen Riffin kalsean valkoisessa valossa ja näykin sitkeää lehtikaalia, sillin makuista raakaa tonnikalafileetä...
Ravintolan tarjoilijat liikkuvat kuin näytelmässä, johon teatterin kirottuna katsojana olen ehkä yllättäen joutunut.
Paluumatka alkaa kuten alkoikin, takaisin siis Valenciasta Alicanteen, sieltä lento Osloon ja Helsinkiin (huh, se jalanjälki). Lähetän kotiin viestin: "Lennolla on ehkä tuhat eläkeläistä (pientä liioittelua), koneeseen meno kestää niin kauan, etten varmaan ehdi Oslosta Helsinkiin."
Puoli tuntia nousun jälkeen kapteeni kuuluttaa: " Are there any doctors on the plane?"
Lääkäri löytyy, kohtauksen saanutta naista hoidetaan ammattitaidolla (lennolta löytyy lääkäri, ja espanjalainen matkustamohenkilökunta osaa hommansa). Joten eiköhän vaan: myös toinen vanhus saa kohtauksen, jolloin stuertti sanoo toiselle: "Jackpot, this flight!"
Minua itkettää. Mieleeni tulevat kaikki oman elämän raskaat kokemukset, myös ne, joista on selvitty.
Ja hengissä päästiin kotiin, me kaikki, happiviiksissä se norjalaisrouva suoraan koneesta ambulanssiin ja minä Helsinkiin. Kuten valencialaiset sanovat: "Valé"
Se tarkoittaa, että kaikki OK!
On perjantai-ilta, ja osa minusta on yhä matkalla. Ihan oudolla matkalla, kokemuksissa, joista en tiennyt maanantai-iltana mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti