Kurren kanssa lounaalla

Helsingin kirjamessut toi Berliinistä Messukeskukseen myös ohjaaja Kurt Nuotion. Vai pitäisikö sanoa jo, että kirjailija Nuotion. Hänen omaelämäkertansa on ehtinyt jo kolmanteen osaan, ja Kurren puoliso, kirjailija Eppu Nuotio epäilee tämän yrittävän Kalle Päätalon Iijoki-sarjan ennätystä!

Everstiksi epäilty mies (Otava) alkaa siitä, mihin kakkososa, Liukastelija päättyy. 1960-luvun vauhtivuodet jatkuvat, Kurre siirtyy Helsingin kaupunginteatterin Viulunsoittaja katolla -ohjauksen menestyksen jälkeen Porin kaupunginteatterin johtajaksi ja sen jälkeen vetämään Ahaa-teatteria. Raha-asiat ovat sekaisin, ja Kurre rakastuu aina uudelleen.

Kurre hurmaa kirjoillaan ja muutenkin. (kuva Eppu Nuotio)

Kirjan teatteripoliittinen vahva osio sijoittuu Kuopioon. Sen teatteritalon johtajana Kurre joutuu kunnallispoliitikkojen ja paikallislehti Savon Sanomien hampaisiin. Onhan perin epäilyttävää, että hän ottaa heti ohjaukseensa Brechtin Äiti peloton ja hänen lapsensa -näytelmän. Muutenkin taitaa olla vasemmistolainen koko mies, ellei neuvostovakooja. Everstiksi epäilty ja Petroskoissa liian usein vieraillut!

Pienen kaupungin sisäänpäin hengittävä ilmapiiri kuvastaa laajemminkin Suomen silloista henkistä tilaa. Ahdasta, tunkkaista ja suomettunutta! Samanlaisia teatterisotia kuin Kuopiossa käydään Turussa, jonka kulttuuripiirit Kalle Holmberg ja Ralf Långbacka onnistuvat järkyttämään hienolla teatterillaan. Ja Jouko Turkka Joensuussa.

-Sain savolaisen haukkumanimen - olin kääpäläinen, Kurre kertoo lounaallamme legendaarisessa Sea Horse -ravintolassa Helsingin Kapteeninkadulla. Syömme rapsakoita paistettuja silakoita ja ihastelemme ravintolaa, joka on säilyttänyt tyylinsä ja maineensa.

Neljä vuotta kestänyt teatteritaisto Kuopiossa oli niin tuimaa, että Kurre huokaisee helpotuksesta vuonna 1978 katkaistessaan purjeveneensä kiinnitysköyden puukollaan ja hihkaistessaan lujaa: "Teidän lakinne ja oikeutenne, niitähän minun pitikin ampua!"

Sylissään Kurrella on lähtöhetkellä toinen poikansa Sampsa, jonka hän sai näyttelijä Vieno Saariston kanssa. Esikoispoika Jaakko on syntynyt jo vuonna 1965.

Tästä päästäänkin kirjan toiseen kattavaan teemaan, Kurren moniin naissuhteisiin. Niistä hän kertoo avoimesti, itseään säästämättä ja rakastelee milloin missäkin.

-Opin ihmisiksi vasta tavattuani Epun ja saatuamme Annan, Antonin ja Axelin. Ensimmäinen ehjä perhe minulla on ollut vasta Epun kanssa. Olen yrittänyt tehdä hänet onnelliseksi ja opin sen, että edellinen ovi täytyy sulkea ennen kuin aukaisee seuraavan.

Eppu kuuntelee vieressä ja kertoi, että kotitoimitus, siis hän ja Anna, käsittelivät kirjan tekstiä "jonkin verran".

Kurrella näet riittää rohkeutta ja materiaalia vaikka tuhannen sivun tarinaan, mutta ihan kaikkea ei tarvitse kertoa.

Mutta se, mitä hän on nyt kertonut kolmessa kirjassaan, on elävää kulttuurihistoriaa. Ja erään hyvin karismaattisen miehen elettyä elämää, joka jatkuu Berliinin taivaan alla kirjoitustyön merkeissä. Neljäs osa on tuloillaan.

-Tekevälle sattuu, Kurre toteaa silakanpyrstö suupielessään.