maanantai 4. syyskuuta 2017

Mies väkivallan uhrina

Perhe-elämän kulissit murtuvat rytisten, kun fyysinen ja henkinen väkivalta ja pahuus tuhoavat valheellisen onnellisesti alkaneen parisuhteen. Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämön Huojuva talo on raastava kuvas helvetistä, johon puolison väkivaltaisuus voi johtaa. Antti Mikkolan ohjaamassa ja sovittamassa tulkinnassa hirviön roolin saa tällä kertaa vaimo, ei klassisen tulkinnan mukaan mies.

Miesten kokema parisuhdeväkivalta ei nouse esille samalla tavoin kuin naisten kokema, se on osittain jopa tabu. Miehen mustelmat tai henkinen nöyryyttäminen jäävät helposti piiloon, mutta kuten ohjaaja sanoo "oli perheväkivallan uhri kumpaa sukupuolta tahansa, sen merkittävimmät vammat ovat omanarvontunnon menetys ja häpeä". Siksi myös miehille kaivataan turvaverkkoja kuten Miessakit ry:n kaltaisia järjestöjä.

Maria Jotunin (1880-1943) Huojuva talo julkaistiin postuumina vuonna 1960, vaikka hän oli kirjoittanut sen jo 1930-luvulla. Syyksi siihen, että teos jäi vuosikymmeniksi pölyttymään kustantajan pöytälaatikkoon on arveltu yhtymäkohtia Jotunin ja hänen miehensä, kirjallisuudentutkija, professori Viljo Tarkiaisen avioliittoon.

Lähimenneisyyden tunnetuin tulkinta Huojuvasta talosta on Eija-Elina Bergholmin ohjaama ja Maaria Koskiluoman käsikirjoittama tv-sarja vuonna 1990. Siinä psykopaattista, narsistista ja väkivaltaista Eero Markkua näytteli Kari Heiskanen.

Anna-Maija Tuokon Lea hurmaa ensitapaamisella Arttu Ratisen Eeron. (kuva Harri Hinkka) Anna-Maija Tuokon Lea hurmaa ensitapaamisella Arttu Ratisen Eeron. (kuva Harri Hinkka)

Nyt hänen elämänkumppaninsa Anna-Maija Tuokko tekee Tampereella hurjan, jokaista elettä ja ilmettä myöten raastavan tulkinnan väkivaltaisesta Lea Markusta, joka hurmaa ensitapaamisellaan tulevan puolisonsa Eeron. Häntä näyttelee Arttu Ratinen herkästi. Eero on jo lapsuudessaan ja nuoruudessaan vahvan äidin (Aliisa Pulkkinen) jyrän alle jäänyt miesparka. Sovituksessa tulee esille koskettavasti se, millaisen mallin tämän päivän aviomiehet ovat saaneet isiltään ja ehkä myös sodat kokeneilta isoisiltään. Kun Eero purkaa kokemaansa terapeutille (Ville Majamaa) ja katsomolle, yleisö istuu hievahtamatta, järkyttyneenä.

Kun väkivallan kierre on alkanut, se ei katkea ennen traagista loppua. Syyksi väkivaltaisen Lean käytökseen eivät riitä työelämän vaatimukset tai väsymys lasten hoitamiseen. Hän on henkisesti sairas, tässä tulkinnassa myös työpaikkakiusaaja ja kaikkia lähellään olevia ihmisiä manipuloiva psykopaatti.

Huojuvan talon väkivalta on fyysistä ja henkistä. Anna-Maija Tuokon Lea Markku ei kaihda rajujakaan keinoja. (kuva Harri Hinkka) Huojuvan talon väkivalta on fyysistä ja henkistä. Anna-Maija Tuokon Lea Markku ei kaihda rajujakaan keinoja. (kuva Harri Hinkka)

Näytelmän pääparin heittäytymistä rooleihinsa voi vain ihailla. Jos katsoja on melkein tuskan hiessä tarinan edetessä, olivat Anna-Maija Tuokko ja Arttu Ratinen mustelmilla jo harjoitusajan jälkeen. Sen verran mäiskimistä ja kaatumisia esitys vaatii.

-Roolin heittää kuitenkin mielestään heti, kun sulkee teatterin oven, Anna-Maija Tuokko sanoo.

 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti