Uneton Minneapoliksessa

Reissuun lähdettiin torstaina Helsingistä, lennettiin ensin Reykjavikiin ja sieltä nopea vaihto Minneapoliksen-koneeseen. Paitsi, ettei se kohdallani ollut ihan yhtä nopea kuin kuvaaja Timolla. Minut tempaistiin jonosta erikoistarkastukseen, perusteellisempaan kuin ikinä. Kahden turvatarkastajan voimin tutkittiin käsipakaasina kulkeva matkalaukkuni, skannattiin läppäri, kännykkä ja ihoni mahdollisten räjähdejäämien takia ja rauhoiteltiin, ettei kone lähde ilman minua. Hikeä pukkasi, mutta ehdin koneeseen.

Oltiin kuuden tunnin ja kahdenkymmenen minuutin kuluttua Minneapoliksessa. Kello oli kuusi illalla, kotona kaksi yöllä, koska aikaero Suomen ja Minneapoliksen välillä on kahdeksan tuntia. Kotiin soitin puoli kolme, kun ei nukuttanut.

Sitten koitti perjantaiaamu, ja työkeikka alkoi vauhdilla. FinnFest-juhla näkyy tänä vuonna koko Minnesotan osavaltiossa erityisen hyvin Suomen 100-vuotisjuhlien takia. Ja miksi Minnesotassa? Juuri siksi, että tänne on vuosikymmenten saatossa muuttanut eniten suomalaisia, mutta se, mitä tasavallan presidentti Sauli Niinistö vastasi kysymykseeni suomalaisten siirtolaisuudesta ja nykyisestä maahanmuutosta, kerrotaan vasta ensi viikon Avussa.

Presidentti Niinistö ja rouva Jenni Haukio osallistuivat ensin aamupäivällä ystävyyskaupunkien tapaamiseen. Tunnelma oli lämmin, jotenkin jopa kotoisa. Presidentti oli leppoisa ja viljeli huumoria kertoessaan muun muassa laihialaisvitsin. Sama rentous hänen esiintymisessään jatkui päivän mittaan, ja suomalaisena sykähdyttää tasavallan ykkösparin ote töihinsä. Jenni Haukio on todellinen first lady työssään (ei vain roolissaan) presidentin puolisona.

Minneapoliksen kauppakamarin lounaan riemastuttavin hetki oli tietenkin se, kun Mikko Koivu (luonnossa yllättävän kookas!) ja Mikael Granlund luovuttivat Niinistölle hänen nimellään ja numerolla 17 varustetun pelipaidan. Herrat olivat tavanneet jo edellisillan matsissa, joten tuttuja oltiin.

FinnFest-juhlan päätapahtuma konserttitalolla oli koskettava ja jotenkin kovin suomalainen, ja miksei, olivathan juhlan tehneet amerikansuomalaiset. Juhla alkoi Jean Sibeliuksen Jääkärien marssilla, jonka soitti Ameriikan pojat torviseitsikko, mutta kun University of Minnesota Wind Ensamble and Suomi Finland 100 Choir esitti Finlandian, yleisö pomppasi presidenttiparia myöten aplodeeraamaan seisaaltaan.

Sauli Niinistö ja Jenni Haukio innostuivat konserttitalolla. (kuva Timo Pyykkö)

Ja mille Niinistö nauroi? Tietenkin Jorma Eton runolle Suomalainen, jossa rannalla vastaa aina toinen samanmoinen suomalainen!

Yöunet jäivät vähiin, mutta uneton Minneapoliksessa lähtee nyt Osmo Vänskän johtamaan konserttiin.

Siitä ja kaikesta muusta kahden päivän aikana nähdystä ja koetusta ensi viikon Avun printissä. Teksti syntyy lauantain ja sunnuntain välisenä yönä paluulennolla kotiin, lehti lähtee Punamustan painoon Tampereelle maanantaina, ja Suomen suurimman viikkolehden printti on käsissänne torstaina!