Mikä saa aikuisen miehen tai ainakin aikuisen kokoisen miehenpuolen pukeutumaan klovninaamariin ja asuun ja pelottelemaan pieniä lapsia?
Sunnuntaina tämä hyypiö iski lapsenlapseni, 6-vuotiaan pojan kimppuun, hyppäsi eteen ja iski nyrkillä naamaan, niin että poski punoitti vielä illalla. Hyypiöstä oli tehty ilmoitus poliisille jo lauantaina ja uusi ilmoitus sunnuntaina. Hän ehti kuitenkin häipyä metsään ennen kuin yksikään vanhemmista sai hyypiön kiinni, vaikka lähtivät nopeasti tämän perään.
Nimitän häntä hyypiöksi, koska lasten pelottelu on vihonviimeinen teko. Lapset rakastavat sirkuksen klovneja, joihin liittyy aina naurua ja iloa.
Lapsenlapsi, rohkea, reipas ja elämän ihmeellisyyksistä pikkupoikien tapaan kiinnostunut poika, oli sunnuntai-iltana niin peloissaan, että hän varmisteli ovien ja ikkunoiden olevan kotona kiinni. Aikuinen voi vain kuvitella, millaisen kauhun klovnin teko voi lapsen mieleen jättää. Jättäisi se aikuisellekin pelon kuten viime syksynä klovneiksi pukeutuneiden hyypiöiden pimeissä illoissa tekemät "esiintymiset" tekivät.
Toivottavasti poliisi ja aktiiviset vanhemmat saavat hyypiön kiinni. Tässä maailmassa on ihan riittävästi kauhukuvia, pelkoa ja surua, sitä ei tarvitsisi lisätä tällaisilla teoilla.
Hyypiö kuuluu samaan sarjaan kuin itsensäpaljastajat. Muistan, miten nuorena äitinä säikähdin itse Helsingin Käpylässä, Taivaskalliolla ukkoa, joka paljasti metsikössä säälittävät vehkeensä. Ei tehnyt pitkään aikaan mieli lenkkeillä niissä maisemissa, mutta aikuisena pystyin unohtamaan nopeasti koko surkimuksen.
Lapsen pelolle ei voi tehdä muuta kuin puhua ja rauhoitella häntä. Sirkuksen pellet eivät taida kuitenkaan tänä syksynä lapsenlastani ilahduttaa, vaikka sirkukseen menosta on puhuttu jo moneen otteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti