Olen ollut neljä kertaa juhlissa töissä, vuonna 1982 Me Naisten, vuonna 1986 Ilta-Sanomien ja vuosina 2010 ja 2011 nykyisen työnantajani Avun toimittajana. Ne ovat olleet ainutkertaisia, kiihkeitä työiltoja, jolloin monisivuinen juhlien paketti tehtiin valmiiksi yöllä. Nettiä ei vielä ollut, ei vielä edes vuonna 2011 siinä muodossa ja merkittyvyydessä kuin nyt. Nautin niistä hektisistä työilloista. Tekemisen tunnelmaa riitti!
Kutsun arvelen saaneeni siksi, että olin ainoana toimittajana mukana presidentti Niinistön Japanin-vierailulla keväällä 2016. Sain paluulennolla Tokiosta häneltä haastattelun. Kun Niinistö ei muistanut jotain japanilaista nimeä, hän kysäisi viereisellä penkkirivillä istuvalta puolisoltaan Jenni Haukiolta varmennuksen.
Haastattelu jännitti sen verran, että kiskaisin paikalleni päästyä yhden gt:n ja aloin kirjoittaa. Sillä lennolla syntyi 10-sivuinen juttu Apuun.
Puolitoista vuotta myöhemmin, syksyllä 2017 olin kuvaaja Timo Pyykön kanssa Minneapolisissa, kun presidenttipari vieraili amerikansuomalaisten Suomi 100 vuotta -itsenäisyysjuhlissa. Reportaasin lisäksi saimme pariskunnan harvinaisen yhteishaastattelun. Sekin juttu syntyi syntyi lentokentällä ja paluulennolla. Pyykkö käsitteli kuvia, minä kirjoitin.
Ehkä syynä kutsuuni oli myös 40-vuotinen urani kirjoittavana toimittajana? Se oli itselleni ja Apu-lehdelle suuri kunnia. Viime vuonnahan lehteä edustivat päätoimittaja Marja Aarnipuro ja toimittaja Eve Hietamies puolisoineen.
Tunnekuohuni kättelyjonossa yllätti minut. Kun astuimme ovesta sisään punaiselle matolle, minua itketti, ja kuopukseni Juhana sanoi huomanneensa sen tv-kuvassa. Näytin kuulemma aivan äidiltäni, joka aina liikuttui helposti, ja miten se minua aikoinaan ärsyttikään! Anteeksi äiti, jonnekin sinne tähtiavaruuteen.
Juha ja minä juhlakostyymissä. Hauskaa oli, eikä jatkoja tarvittu, sillä viihdyimme Linnassa melkein puoleenyöhön. (kuva Jaakko Jaskari)Tunnekuohun jälkeen koitti ihana ilta. Kohtaamiset Linnassa olivat aivan omaa luokkaansa, kun tutut ja tuntemattomat juttelivat keskenään. Yksi illan kiinnostavia hetkiä oli, kun mieheni Juha jutteli pitkään Puolustusvoimien entisen komentajan, kenraali Ari Puheloisen kanssa suomen kielen merkityksestä, sen säilyttämisestä ja oikeakielisyyden tärkeydestä. Saman ikäisiä miehiä yhdisti myös juoksuharrastus. Tiina Laisi-Puheloisen tunsin entuudestaan, sillä olen haastattelut häntä Apuun.
Tanssin pyörteissä ehdittiin jutella kansanedustaja Aino-Kaisa Pekosen (vas) kanssa, ja Lapin kansanedustaja Eeva-Maria Maijalan (kesk) kanssa. Hänen punaisen poronnahkapukunsa oli suunnitellut sama Mariele Pokka kuin minunkin pukuni!
Taiteilimme jossain vaiheessa eteenpäin ruokalautasen ja viinilasillisen kanssa. Lautasissa ei ollut lasinpidikettä, eikä sen puoleen lasit eivät olleet viinilaseja vaan tavallisia juomalaseja. Pelastavana enkelinä oli Circon toiminnanjohtaja Riku Lievonen. Lievonen otti lasimme ja asetti ne takanreunalle. Tilanteessa syntyi pitkä keskustelu Helsingin Suvilahdessa sijaitsevasta elämyksellisestä sirkustalosta ja IHME-nykytaidefestivaalista.
Illan edetessä Juha tanssitti minun lisäkseni kahteen otteeseen nuoruutensa ihastusta näyttelijä Marja Packalénia, ja minä juttelin kansanedustaja Maarit Feldt-Rannan (sd) kanssa. Hän halusi kuulla kolmeviikkoisesta lapsenlapsestani, jonka isä on irakilainen maahanmuuttaja.
Miten sitten Jasper Pääkkönen, Anna Puu, Mariska, Pihla Viitala ja muut Linnan kuvatuimmat julkkiset? Ei hajuakaan, jätin heidän haastattelunsa Avun tehokaksikolle, toimittaja Annika Vuorensolalle ja kuvaaja Jaakko Jaskarille. Heidän tarinansa ensi viikon Avussa.
Nyt otan lasin glögiä ja yritän rauhoittua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti