Huippulahjakkaan urheilijan elämä oli kilpavuosien jälkeen kaikkea muuta kuin urheilua, ja kyllä media hänen sotkujaan hyvin ryöstöviljelikin.
Tapasin Matin kahdesti, molemmilla kerroilla työn merkeissä. Ensimmäinen kerta oli Jyväskylässä 1990-luvun alussa, jonne lensin yhdessä valokuvaaja Ulla-Maija Lähteenmäen kanssa tekemään juttua Ilta-Sanomiin Nykäsestä. Tapaaminen oli sovittu kellonaikaa myöten, mutta aikataulu venyi ja venyi jyväskyläläisessä hotellissa. Takaraivossa jyskytti uutispäällikön käsky - saa Matti puhumaan!
Lopulta kaapin kokoinen Nykäsen manageri, tikkakoskelainen "Mike Sierra" eli Mikko Senilä (hän kuoli viime elokuussa 77-vuotiaana) kutsui meidän mäkimiehen kabinetttiin. Siellä istui pienikokoinen, kalpeakasvoinen nuorukainen. Silmät pyörivät hänen päässään, eikä syynä ollut varmasti vain alkoholi. Mike Sierra istui haukkana vieressä ja korjaili tarinan sekavimpia kohtia.
Sinne tänne aaltoilevan tajunnanvirran keskeltä saatiin Matilta tunnustus, joka oli seuraavan aamun lööpissä. Se kuului: "Olen alkoholisti." Olin siis osaltani osallistunut ryöstöviljelyyn.
Seuraavaan tapaamiseen Matin kanssa meni pari vuosikymmentä, mutta tapasimme jälleen Jyväskylässä.
Nyt tein kansijuttua Apuun yhdessä valokuvaaja Kari Kaipaisen kanssa. Tapasimme hyväkuntoisen, elämäänsä analyyttisesti ruotivan Matin, joka oli myös korviaan myöten rakastunut. Uusi naisystävä oli Susanna Ruotsalainen. Tuntui, että epätoivoiset sekoilun vuodet ovat ohitse, että Matti on saanut rauhan.
Yksityiselämän rauha koitti kuitenkin vasta Pia Nykäsen kanssa.
Jostain ihmeen syystä ajattelin Mattia eilisiltana ja mietin, että hänestä pitäisi ehdottaa juttua meille Apuun. Sitä juttukeikkaa ei enää tullut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti