Liisan seikkailut

Päivä jouluisessa Tallinnassa

Keksittiin Juhan kanssa, että keskellä kaamosta on päästävä päiväksi Tallinnaan. Ikään kuin testinä ennen kuin koronamyrsky - niinhän näitä ankeita lähiviikkoja on luonnehdittu - iskee toden teolla. Testimatkasta innostui myös Tallink Siljan viestintäpäällikkö Marika Nöjd, joka järjesti meno-paluun Megastarin bisnesluokassa.

Tallinnan kaduilla on nyt väljää.

Länsiterminaalin ulkomaalaiset nuoret eivät ehkä ole kuulleet turvaväleistä, eivätkä maskeista.

 

Pakkasimme olkalaukkuun passit, koronapassit ja matkustusilmoituksen, jonka Viro on 1.12. lähtien suomalaisilta vaatinut. Printtasin nekin kuten koronapassit, mutta matkustusilmoitusta ei Tallinnan satamassa kysytty. Sen voi täyttää tämän linkin kautta:  https://iseteenindus.terviseamet.ee/

Lähtö Länsiterminaalista sujui hyvin ja livahdimme sukkelasti bisnes loungeen, jossa matkusti lisäksemme kymmenen ihmistä. Livahdus oli tarpeen, sillä laivalle tunki kymmenien portugalilaisten nuorten joukko reppuineen - olivat tulossa Lapista, eivätkä käyttäneet maskeja kuulutuksista huolimatta... Ehkä olivat rokotettuja, luin aamun lehdestä, että Portugalin väestön rokotuskattavuus on yli 88 prosenttia. Mutta silti!

Tallinnaa saartoi sumu ja sataa tihutti, mutta se ei meitä haitannut. Kaupunki on aina yhtä luomoava, kun kävelimme kauniisti valaistun Rotermannin korttelien kautta Raatihuoneen joulutorille. Se ammotti keskiviikkoiltapäivänä tyhjyyttään, samoin koko vanha kaupunki. Kukkatädit olivat kuitenkin vakiopaikallaan kukkatorilla.

Kukkatori on entisellään.

Havaitsimme, että vaikka kehuttu joulutori sijaitsee idyllisellä paikalla, ei Helsingin Tuomaan markkinat häviä sille. Tallinnan joulutorilla myydään enimmäkseen kiinalaista kitsiä ja iänikuisia koneella kudottuja sukkia ja venäläisiä karvahattuja. Tuomaan markkinoilla päin vastoin suositaan kotimaista käsityötaidetta. Sieltä me muuten ostimmekin järvenpääläisen yrittäjän Karjala-pelin, johon sisältyy tuhti tietopaketti muun muassa luovutetun Karjalan paikkakunnista. Tallinnasta tarttui mukaan kolme kaunista joulukoristetta, made in China. 

Raatihuoneen torin joulukuusi on joka vuosi yhtä komea.

Tuomaan markkinoiden kävijöiltä vaaditaan maski, Tallinnan joulutorilla kukaan ei huudellut sen perään. Ei myöskään torin kupeessa olevassa kahvilassa, jossa ei kysytty koronapassiakaan.

Tallinnan joulutorin tarjontaa.

Päivän ohjelma jatkui Koplin suunnan raitiovaunulla kohti Baltic Jaama Turgia. Latasimme R-kioskilla vanhat ratikkakorttimme, hinta yhteensä yhdeksän euroa. Päiväksi ladatulla kortilla saa matkustaa mielin määrin niin ratikoilla kuin busseilla.

Baltic Jaama Turg loisti kuin majakka jouluvaloissaan. Olihan jo pimeää, kello peräti puoli neljä! Söimme mehukkaat hampurilaiset kakkoskerroksen Humalakodassa, jonka nuori ja nopealiikkeinen tarjoilija oli tarkkana, kun tulimme sisään: koronapassi ja henkilötodistus, kiitos! 

Tallinnan D-terminaalissa oli tilaa, Juha sai tallustella aivan rauhassa pienen tuliaiskassinsa kanssa.

Paluumatkalla laivalla ei näkynyt nuorisolaisia, ja bisneksen puolella meitä oli peräti viisi matkustajaa.

Länsiterminaalissa oli iltakymmeneltä tarkka meininki, koronapassit ja passit kaivettiin heti esille, ja kun tiukkailmeinen vartija oli syynännyt ne, liukuportaiden alapäässä seisoi vielä neljä rajavartijaa niin sotilaallisen tormakoina, että tuli ihan syyllinen olo.

Liisan ja Juhan terveiset Tallinnasta!