maanantai 24. lokakuuta 2016

Keisarin uudet vaatteet?

Keisari ei tarkoita nyt H.S. Andersenin sadun keisaria, vaan ohjaaja Kristian Smedsiä.

Smedsin takavuosien töiden ihailijana menin uteliaana ja innostuneena katsomaan hänen Kansallisteatterin Willensaunaan tekemäänsä Just filming -näytelmää.

Mielessä olivat vahvat kokemukset jo Smedsin Kajaanin kaupunginteatterin kaudelta. Huutavan ääni korvessa oli niitä elämyksiä, joka on muistissa yhä. Samoin Kansallisteatterin Tuntematon sotilas, jonka näin neljä kertaa. Tai Mr Vertigo, jonka Pietarin-vierailusta sain tehdä ison reportaasin Apuun keväällä 2011.

Mutta nyt olin pihalla kuin lumiukko. Smedsin tapoihin on jo pitkään kuulunut se, ettei katsojille tehdä käsiohjelmaa. Ei nytkään. Teatterin sivuilta löytyy kuitenkin hänen kirjoituksensa. Tässä sitaatti siitä:

"kun postkommunistinen
Maskuliini ja Feminiini
takovat yhteistä kipunaa
täällä melankolisen pohjoisen
iki-ahjoisen tähtitaivaan alla
se suurempi camera käy
ja vanhan koulukunnan
kelanauhuri
pyörii tyhjiin
ja jälleen kerran"

Mistä on kysymys?

Irralliset, tajunnanvirtana hyökyvät kohtaukset tuntuivat siltä kuin ohjaaja tekisi pilkkaa teatterista ja sen katsojista. Että tällaista te katsotte! Aplodeeraatte sille, että naisnäyttelijää kammataan ja meikataan ensimmäiset kymmenen minuuttia, että kahden näyttelijän päälle kannetaan korikaupalla popcornia, ettei minkäänlaisesta juonesta ole väliä.

Popcorn viitannee elokuviin. Elokuvaa nähdäänkin näytelmän lopussa, ja se oli esityksen paras kohtaus. (kuva Lennart Laberenz) Popcorn viitannee elokuviin. Elokuvaa nähdäänkin näytelmän lopussa, ja se oli esityksen paras kohtaus. (kuva Lennart Laberenz)

Just filming on enemmän perfomanssitaidetta kuin näytelmä. En peräänkuuluta perinteistä teatteria, mutta hetkittäin tuntuu siltä, että Smeds on tekemässä taiteelleen samaa kuin Jouko Turkka nerokkaiden ohjaustensa jälkeen. Jos oma taiteellinen näkemys alkaa tuntua liian erinomaiselta, on vaarana ylimielisyys.

Näyttelijät - virolainen Juhán Ulfsak ja unkarilainen Annamária Láng tekevät parhaansa, sitä ei käy kieltäminen. Samoin näyttämömiehet ja -naiset. He heittäytyvät täysillä Smedsin hulluun leikkiin aivan kuten Seela Sella teki viime keväänä hänen ohjaamassaan Tabussa (jossa esityksen alkuosan pitkä, täydellinen pimeys aiheutti joissakin katsojissa paniikkireaktion).

 (kuva Ferenc imon Toth) Annamaria Láng on unkarilainen näyttelijä. (kuva Ferenc Simon Toth)

Johan on kotimaassaan Virossa arvostettu taiteilija. (kuva Martin Lazarev) Johan on kotimaassaan Virossa arvostettu taiteilija. (kuva Martin Lazarev)

 

Kun poistuin katsomosta, Kristian Smeds istui takarivillä ja hymyili vinosti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti