Punaiset laivat ovat Lilianille tuttuja jo yhteiseltä Tukholman-reissulta ja taannoiselta kesän päiväristeilyltä Tallinnaan. Mutta nyt mentiin maihin asti ja ihan kahdeksi yöksi.
Lilianin matka Tallinnaan alkoi punaisen laivan hytistä.Ulkomaille, ulkomaille, minkä takia uni ei meinannut tulla silmään edellisenä yönä!
Kaksi ja puolituntinen Suomenlahden ylitys sujui tokaluokkalaisen kanssa mainiosti, olihan meillä mennen tullen hytti. Varsinkin tullessa hytti tuli tarpeeseen, meno laivalla oli se mitä se perjantai-iltana tuppaa olemaan.
Tallinnassa taivalsimme suoraan Lennusadamin Viikingit-näyttelyyn. Paterein vankilaa ohittaessamme kerroin Lilianille, miten vuonna 2011 edesmennyt toimittajaisäni Sakari Talvitie vieraili Tallinnassa ensimmäistä kertaa 1950-luvun lopulla. Suomenlahtea ei noin vain ylitettykään - lyhyen merimatkan sijaan Helsingistä Tallinnaan matkustettiin Leningradin kautta, ja toimittajalla oli esiliina (tiukkailmeinen politrukki) mukanaan joka askeleella. Se ei estänyt isän myöhempiä, varsin tärkeitä virolaiskontakteja. Päinvastoin!
Lennusadamin Viikingit-näyttely ei pettänyt!Ensi vuoteen asti jatkuva Viikingit-näyttely on upeasti rakennettu kokonaisuus, josta Liliania innostivat erityisesti viikinkien korut. Ja tietenkin meidän oli pakko käydä Kalev-luokan sukellusvene Lembitissa, joka on rakennettu Englannissa vuonna 1936. Lembit vaikuttaa isolta, mutta sellaisia mahtuisi varmaan kolme-neljä nykyisiin ydinkäyttöisiin Typhoon-luokan sukellusveneisiin. Ahtaan paikan kammoisille Lembit on aika hikinen kokemus, mutta kahdeksanvuotias pujotteli sujuvasti osastolta toiselle sukellusveneen pyöröaukoista.
Lennusadamista takaisin kaupunkiin ja A-terminaalin kupeessa sijaitsevaan Tallinna Spa and Conference -hotelliin, jossa varsinkin syyslomaviikolla riitti suomalaisia perheitä. Ihan kelvollinen yöpymispaikka, jos kestää sen, että lapsen lisävuode on sijoitettu huoneen ahtaaseen eteiskäytävään. Pääasia oli kuitenkin kylpyläosasto, jossa Liliania onneksi innosti eniten lämmin ulkoallas. Sisätilojen baariallas drinkkejä siemailevine kylpylävieraineen nimittäin näytti juuri siltä, mistä Erkki Saarelan Tarttuvia tauteja -näytelmä kertoo...
Ylös kujia pitkin, alas portaita!Kahden ja puolen päivän aikana ehdimme kiertää Vanhan kaupungin (jonne en yleensä pistä nykyään nenääni), matkustaa ympäri Tallinnaa kakkosen ja nelosen ratikoilla ja bussilla 52 Kopliin, tutustua Kaubamajan upeaan tavarataloon, jonka neuvostoaikaisesta ankeasta ilmeestä ei näy enää jälkeäkään. Stokka jää vertailussa toiseksi! (Tästä lisää Avun printissä marraskuussa.)
Mutta Viru-keskuksen ylimmän kerroksen tunnelmallisesta kirjakaupasta, Raamatupoodista löytyi Lilianin paras tuliainen: ensimmäinen ikioma, lukollinen päiväkirja.
Oma päiväkirja, jossa on lukko!Mitä Lilian sinne kirjoitti, sitä isovanhemmat eivät saaneet tietenkään lukea. Kahden ja puolen päivän mittainen ulkomaanmatka oli kuitenkin niin jännittävä, että useampi sivu näytti päiväkirjasta täyttyvän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti