Naisen elämää ja vähän miehenkin

Eletään 1970-luvun alkua Espoon Tapiolassa. Osallistun Pohjois-Tapiolan yhteiskoulun näytelmäkerhon toimintaan, jota vetää innostuva, innostava Aili Montonen-Rinne, näyttelijä Tommi Rinteen ex-puoliso. Mukana kerhossa on muuan Jaana Saarinen,  joka on esiintynyt jo 60-luvun alussa Matti Raninin Niksulan TV-ohjelmassa, elokuvassa Molskis, sanoi Eemeli ja nimiroolissa vuonna 1969 valmistuneessa Tirlittan-tv-näytelmässä.

Hypätään 1980-luvun loppuun. Tutustun työtehtävissä näyttelijä Sinikka Sokkaan. Ystävystymme, muutamme lopulta samaan taloon ja ystävyyden uhalla kirjoitan hänestä elämäkerran Sokka (Siltala 2010).

Kuten Jaana, myös Sinikka on ollut lapsitähti. Hän esiintyi ensimmäisen kerran radiossa Pikku-Heidinä, kuunnelmasarjassa, jota tähditti muun muassa Eeva-Kaarina Volanen. Jo ennen Teatterikoulua hän näytteli yhdessä Ansa Ikosen ja Kalevi Kahran kanssa televisioteatterin Matleena ja päärynäpuu -näytelmässä.

Jaana Saarinen ja Sinikka Sokka eivät olleet tähdenlentoja, eikä ura jäänyt lapsitähteyteen. Molemmilla oli jo pitkä näyttelijänura takanaan, kun he päätyivät yhdessä näyttämölle. Se tapahtui viime syksynä Turun Linnateatterin Rantarouvat-näytelmässä. Sen voittokulku on jatkunut ja jatkuu ympäri Suomea, nyt myös Helsingissä Aleksanterin teatterissa.

Jaana Saarinen ja Sinikka esittäneet Rantarouvia täysille saleille ympäri maata.(kuva Milena Ainali)

Rantarouvien käsikirjoitus on taattua Anna-Leena Härköstä, jonka kolumneista Avunkin lukijat saavat nauttia. Härkönen on kirjoittanut tekstin suoraan Jaana Saariselle ja Sinikka Sokalle ja sivaltaa täysillä, armottoman tarkkanäköisesti. Härkösen terävät havainnot eivät säästä sen enempää naista kun miestä. Rantarouvien huumori on samankaltaista kuin hänen romaaninsa ja siitä tehty elokuva Ei kiitos. Siis se tarina, jossa mies ei halua, mutta nainen haluaa. Ja mitä nainen haluaa, siitä Rantarouvissakin on kyse.

Näytelmään tuo oman oivallisen näkökulman se, että sen on ohjannut mies, Lauri Nurkse. Rantarouvien elämänviisaus koskettaa sekä nais- että mieskatsojia!

Rannalla toisensa sattumalta tapaavat naiset ovat erilaisia, mutta pohjimmiltaan samanlaisia, Jaana Saarisen kyynisyyteen vivahtava roolihahmo patistaa huonoon avioliittoon jämähtänyttä Sinikka Sokan roolihenkilöä eroamaan miehestään. Kumpikin on tietävinään, mikä toiselle on parasta.

Rantarouvat ovat monesta eri mieltä, mutta löytävät myös yhteisen sävelen. (kuva Matti Rajala)

Naurun kautta paljastuu kuitenkin pettymys ihmissuhteissa ja kaipuu johonkin, joka ei ole elämässä toteutunut.

Jos menestysnäytelmä Luolamies on kertomus miehestä ja miehen mietteistä naisesta, niin näytelmä Rantarouvat on sen vastine, naisen elämän ja parisuhteen ruumiinavaus!