CircOpera toi valon pimeyteen

Ahdistaa toden teolla, ei oma elämä, vaan ihan noin globaalisti ympäröivä maailma. Syyrian sota. Amerikan presidentinvaalit. Suomen henkinen ilmapiiri. Kauniin syyskesän kääntyminen yhä syvemmälle syksyyn, kohti marraskuuta, jonka nimikin on jo itsessään ahdistava.

Siksi tarvitaan valoa ja elämyksiä, joista voi haltioitua. Suomen Kansallisoopperan CircOpera antaa ne, ja ainoa ikävä puoli on, että esitykset loppuvat kuin seinään. Oopperan produktiot kun eivät ole yhtä pitkiä kuin teattereiden. Siksi vinkkinä kerrottakoon, että Helsingin Sanomien HSTV lähettää mahtavan shown suorana verkossa perjantaina 30.syyskuuta klo 18.45 alkaen.

Tunsin olevani esityksessä kuin Liisa ihmemaassa, yhdessä parhaan teatteriseuralaiseni, tokaluokkalaisen Lilianin kanssa. Leikkivä, ihmeisiin ja hyvään uskova ihminen syntyy Oopperan suurella näyttämöllä henkiin, kun CircOperassa yhdistyvät oopperamusiikki, baletti ja sirkustaide lumoavaksi, hengästyttävän upeaksi kokonaisuudeksi. Esitys on maailmanluokan taidetta, jokaiselta osaltaan huippuosaajien taidonnäyte.

Jere Erkkilän ohjaus, Sanna Silvennoisen sirkuskoreografia, Ville Valkosen balettikoreografia, Mark Väisäsen visuaalinen suunnittelu ja Kimmo Ruskelan valaistus- ja videosuunnittelu luovat näyttämölle maailman, johon haluaa uppoutua ja jäädä. Liikutus kuristaa kurkkua, kyyneleet nousevat silmiin heti ensimmäisessä numerossa. Se on Sergei Prokofjevin Marssi oopperasta Rakkaus kolmeen appelsiiniin.

Väliajalle poistumme mykistyneinä. Gustav Holstin Mars, sodantuoja orkesterisarjasta Planeetat 0n kuin symboli aikamme kaaokselle, ihmisen turhalle kiireelle ja hädälle. Ennen kaikkea se on kuolemanpyörässä uhkarohkeasti juoksevan Gengis van Goolin fantastinen esitys. 

 

CircOpera on visuaalisesti ja sisällöllisesti suurenmoinen esitys. (kuva Heikki Tuuli)

 

Hanna Rantala kuin tähtikeinussa, korkealla katsomon yllä. (kuva Heikki Tuuli)

Lyhyessä blogissa ei voi luetella koko ensamblea, mutta laulajat Hanna Rantala (sopraano), Mika Pohjonen (tenori), Ville Rusanen (baritoni) ja Koit Soasepp (basso) on mainittava: miten he heittäytyvät mukaan ennennäkemättömään näyttämöleikkiin.

Täydellisempi kuvaus esityksestä löytyy todellisen oopperan tuntijan ja harrastajan,

Lilian valmistautuu CircOperaan asianmukaisella tavalla.

toimittaja Heikki Hakalan blogista täältä.

En tiedä kenen idea esitys alun perin on ollut - Oopperan taiteellisen johtajan Lilli Paasikivenkö, joka on rohkeasti ruvennut rikkomaan talon perinteistä linjaa ja saanut sen myötä myös uusia katsojia. Myös kaikkia niitä pieniä tyttöjä ja poikia, joita katsomossa istui!