Asko Sarkola irti

Yksi elämäni työseikkailu kesti tammikuusta 2013 seuraavan vuoden puolelle. Sen ajan vietin Helsingin kaupunginteatterin johtajan Asko Sarkolan työhuoneessa ja kuuntelin hänen elämäntarinaansa. Siinä limittäytyivät yksityinen Asko ja Asko Sarkolan pitkä näyttelijänura ja vuosikymmenet ensin Lilla Teaternin, sitten Helsingin kaupunginteatterin johtajana.

Illat työhuoneessa olivat niin innostavia ja inspiroivia, että monia elämäkertoja kirjoittanut kokenut työkaverini kysyi: oletko ihastunut Askoon?

Kyllä! Ihastuin hänen huumoriinsa, sivistyneisyyteensä ja syvälliseen teatteritietämykseensä. Sarkolan työhuoneen seinällä oleva kirjoitus tuli kirjoittamani elämäkerran Asko Sarkola, Naurun takana (WSOY) motoksi: "Innostus on onnellisen ihmisen yleisin ja silmiinpistävin tunnusmerkki." 

Asko Sarkola jättää tämän vuoden lopussa kaupunginteatterin ruorin seuraajalleen Kari Arffmanille. Näyttelemistä hän ei ole jättämässä.

Asko Sarkolan Tartuffe yrittää iskeä isäntänsä Orgonin vaimoa, jota näyttelee Åsa Wallenius.
(kuva Henrik Schütt)

Uusimassa roolissaan Asko Sarkola on päässyt kotinäyttämölleen Lillanille. Kari Heiskasen ohjaamassa Molièren Tartuffessa hän on kuin uudestisyntynyt. Vaikea uskoa, että mies täytti syyskuun alussa 71 vuotta, niin notkea, liikunnallinen ja vimmainen hän on huijarin roolissaan. Osansa varmasti ohjauksella, mutta uskoakseni suuri osa myös johtajan raskaan viitan riisumisella. Näyttelijän koko olemus ja näyttelemisen vapautunut riemu kantavat esitystä alusta loppuun saakka.

Vuonna 1664 kirjoitettu Tartuffe on yhä ajankohtainen, kuten parhaimmat klassikkonäytelmät ovat. Komedia on tekopyhyyden ruumiinavaus. Tartuffe on kiihkeältä uskovaiselta vaikuttava mies, joka hyödyntää häikäilemättömästi rikkaan herra Orgonin vieraanvaraisuutta, liehittelee hävyttömästi tämän vaimoa ja tavoittelee tyttären kättä. Huijatun Orgonin roolissa näyttelevä Carl- Kristian Rundman saavuttaa hienosti huijatun, liian hyvään uskovan miehen hämmennyksen ja lopulta raivon.

Asko Sarkolan Tartuffe valehtelee, liehittelee ja on irvokas. Siis täydellinen huijari!
(kuva Henrik Schütt)

Ei tarvitse kuin katsoa ympärilleen, niin näkee, millaisin keinoin kansaa huijataan. Röyhkeys, suoranainen valehtelu ja härski oman edun tavoittelu nostavat jopa valtioiden johtoon ihmisiä.